Rekisteröitynyt
23.08.2019 23:46:37
Nähty
4 päivää sitten
Sukupuoli
Muu
Viestejä
20 382
Tageja annettu
2 464
Vierailuja
30 058
Medioita
1 304
Medioiden näyttökerrat
451 878
Plussia
8 235
Saavutuksia
54
digimummo
Kertokaapa nokkelammat, että miten vitussa mää saan tuon FIN jutun pois tuolta oikeelta allaalta?
Kyllä mää perkele itekki tiiän, että on finskinäppis käytössä, mutta tässä saatanan windows 10 homessa se ilimesty tuohon yhtäkkiä. Vaikka minä suomenkielinen olisinkin, niin ei sitä minulle itselleni tarvitse kertoa!! Saatana perkele, pankaa Luxemburg matalaksi jumalauta!
digimummo
Hapsi_, nimimerkki jota käyttää Hapsimus vanDerbild neljäs (jr. jr.), kotoisin Jöötinmaalta käyttää kirjoitellessaan Luolastoon. Tämä on hänen nuoruustarinansa todistajien lausuntojen mukaan.
Keskitalvella 1987/1988 Jöötinmaalla, Närpiön keskustasta noin kymmenen kilometriä länsilounaaseen iltapäivällä maailma vastaanotti Hapsimuksen. Vauva oli siitä erikoinen, että jopa paikallislehti kirjoitti kuinka harvinaisen hyväkäytöksinen poikalapsi oli kunnes soutuvene jolla hänen vanhempansa olivat salakuljettaneet jälleen kerran pirtua Öskatan sekä Strandin pitäjien välillä päätyi rantaan. Paikallisen välskarin sekä kunnanvoudin tarkastuksessa lapsi luokiteltiin terveeksi ensinäkemältä kun vanhemmat tarjosivat molemmille todistajille tuhtit mukilliset edellä mainittua paloviinaa. Kukaan ei kuitenkaan muistanut erikseen laittaa talteen uuden elämän ihmeen tarkempaa syntymäpäivää ja ilmeisesti muutaman viikon ryyppyputken jälkeen kukaan ei muistanutkaan tuota uutta ihmislasta edes kaitsea sen tarkemmin.
Jossain välissä Hapsimuksen jalkaan oli kuitenkin kiinnitetty pitkä nyöri ettei poika karkaisi liian kauas ja varotoimena köyden toinen pääty laitettiin tyhjien pirtupullojen väliin siten, että jos lapsi yrittäisi paeta (kuten tuohon aikaan oli yleensä tapana) niin kaatuvat viinapullot kyllä herättäisivät torkkujien huomion. Historioitsien epäilyjen mukaan lapsi selviytyi metsästämällä muita metsän eläimiä rantavesikössä ja virkisti itseään lähes tyhjiksi juoduista paloviinapulloista valuvalla nesteellä kun ei ollut saanut sääsken toukkia saaliikseen tarpeeksi nopeasti tyydyttääkseen verenhimoaan. Tämä ei povannut hyvää nimismiehelle saatika välskarille.
Juuri ennen kuin talvipakkaset jäädyttivät merenrantajäätikön marjastajat sattuivat paikalle ja järkyttyivät näkemästään. Alastoin poikalapsi oli osittain jäätynyt kuralätäkköön valtavasta vatsastaan ja sen vieressä lojui muutama melkein täysin syöty ihmisruumis. Marjastajien huuto herätti lapsen vanhemmat jotka puolestaan kolkkasivat ja söivät marjastajat nälkäänsä oltuaan juovuksissa likipitäen koko kesän unohtaen syödä jotain välillä. Hapsimuksen herännyt perhe lähti raahustamaan kohti piilomajaansa vetäessään pulkilla perässään vielä jäljelle jääneitä ruumiita aikomuksenaan keittää niistä lisää pontikkaa, mutta ankara talvi laittoi suunnitelmat uuteen uskoon. Jokainen kyräili hieman toinen toistaan ja salaa, kun muut eivät nähneet, käyttivät kynsiviiloja hampaidensa terävöittämiseen yllättävää ruokailumahdollisuutta silmällä pitäen. Tämä luonnollisesti koski myös ihmislihaan ja sääskentoukkiin jo tottunutta Hapsimusta.
Hänen kohdallaan luonto kuitenkin teki tepposet tulevien vuosien ajan, silä hän onnistui hiomaan maitohampaansa täysin olemattomiin. Onneksi perhe onnistui saalistamaan muutamia ohikulkijoita ravinnokseen lupauksilla loputtomasta viinalähteestä jota yhä tänäkin päivänä moni etsii Rönnbusken saaresta joka edelleen on täynnä perheen asettamia ansoja saaliin toivossa.
"ME NÄIMME HIRVITTÄVÄN PEDON! SE OLI AINAKIN PUOLIMETRINEN, SIHISI JA IRVISTELI MEILLE ENNEN KUIN KATOSI TAKAISIN LANTAKASAAN HETKEN PÄÄSTÄ PUNATULKUN RAATO SUUSSAAN."
- Teppo ja Daavid siivotessaan oletetusti Hapsimuksen jälkeensä jättämiä jäännöksiä -
Aika kulki menojaan ja pontikankeittoa varten kerätyt ihmisluut alkoivat jo tulvia yli äyräidensä perheen yhdessä rakentaman kivivuoratun ja -muuratun noin viiden tuhannen litran vetoisesta kuopasta josta oli määrä tulla käymissammio ja jonka päälle oli ajatuksena rakentaa uteliaiden silmät loitolla pitämiseksi riihi joka todellisuudessa olisi toiminut jäähdyttimenä. Käymiseen ei voitu mitenkään hankkia kahden ja puolen ihmisen voimin tarvittavaa käyttövoimaa puun polttamiseksi, joten avuksi otettiin ruotsalaisilta lainattu hapansilakan käymisen konsti. Perhe ulosti säännöllisesti luiden ja meriveden täyttämään sammioon ja kesän tullessa se alkoi lopultakin käydä. Hätäisesti kyhätty kotaa muistuttava rakennelma silmänlumeeksi pystytetyn riihen sisälle alkoi hitaasti, mutta varmasti kerätä tuota käynyttä ainesta yhä vain kapeampaan suppiloon joka ohjattiin talvitarpimeiksi vuorattuun sivuhuoneeseen jossa odotti suurehko patakattila jonne alkoholipitoinen neste tiivistyi ja tipahteli hiljalleen.
Ongelmana vain oli se, että neste sisälsi liiallisissa määrissä metanolia joka oli aikojen saatossa vienyt useammankin sukuun kuuluvan hengen. Asia ratkaistiin lainaamalla konsteja tällä kertaa idästä, josta sattumalta paikalle saapuneet laukkuryssät sidottiin kiinni ja pakotettiin juomaan kaikki metanolipitoinen neste. Tämän jälkeen ryssät kusivat lähinnä pelkkää etanolia ja evääksi käyvät kehot olivat muutenkin jo mureutuneet sopivasti. Ainoastaan maksat piti heittää pois, sillä niissä oli liikaa reikiä syötäväksi asti.
Kun varhaisen 90-luvun vaiheen aikana alkoi käydä yhä selvemmäksi, että Ryssänmaa tulee romahtamaan niin lukuisat laukkuryssät, tai ryssät ylipäätään, pakenivat luvassa olevia levottomuuksia länttä kohden. Se tiesi lihavia aikoja vanDerbildeille. Liki loputon virta ruokaa ja kierrätettyä lihaa mureuttavaa metanolia oli enemmän kuin tervetullut pariskunnalle joka alkoi olla jo ikääntynyttä. Olivathan he sentään syntyneet jos 1970-luvulla. Lopulta perheen kesken sovittiin, että Hapsimuksen olisi aika lähteä syvälle pimeään metsään ja perustaa oma perheensä sinne jonnekin minne aurinko ei paista. Läksiäislahjaksi hän sai korillisen vanhasta pontikankeittokuopasta kerättyjä pääkalloja sekä puolikkaan kumisaappaan joka oli jäänyt evääksi laitetusta ryssästä jäljelle kun perhe oli joutunut paastoamaan jo monta tuntia edellisestä ateriastaan lähtien.
Vuosia vaellettuaan ympyrää Hapsimus jäi kastematoja metsästäessään vahingossa kiinni maantietä pitkin kulkeneen karjavankkurin rattaaseen, mutta vastalauseista huolimatta kuuromykkäsokea Myllyskyrvän isäntä jatkoi tuttua reittiään autuaan tietämättömänä kohti Poria. Valtion viranomaisviranomaisviranomaiset ovat tallentaneet, että joskus vuosien 1994 - 2004 välisenä aikana Porin raatihuoneen huussista on löydetty tuntematon lapsi joka jytysti mukanaan kantamaansa pääkalloa. Puuceen rotat kun oli jo syöty aikoja sitten oli nuori Hapsimus joutunut iskemään hampaansa sukukalleuksiinsa - viimeiseen kahteen kalloon jotka sai lähdettyään kotoaan.
Paikallislehdissä asiasta nostettiin isohko haloo jonka avulla etsittiin halukkaita hyvätapaisia ja kunnollisiksi tunnettuja aikuisia ottamaan pojan kasvattilapsekseen. Paras ja pätevin vaihtoehto löytyikin pian hieman etelämpää Naantalista Muumilaakson kupeessa asuneen P. von Siitoimen luota jolla oli suuri ja vihanta maatila jossa kuntoutuvan lapsen olisi hyvä temmeltää ja opetella yhteiskunnassa pärjäämisen oppeja. Tragedia iski kuitenkin pian, sillä uudeksi isähahmoksi noussut Peter mehentyi pahoinvointikohtaukseen jonka aiheutti elämänmittainen tupakointi, kohtuullinen alkoholinkäyttö sekä muukalaisten aiheuttama stressi. Tämän jälkeen Hapsimuksen myöhemmistä vaiheista on saatu vain muutamia harvoja mainintoja tutkivien journalistien suuresta työpanoksesta huolimatta. Monesti kuitenkin lupaavatkin merkit, kuten alkoholikuolemat sekä laukkuryssien katoaminen antavat viitteitä hänen olemassaolostaan, mutta reviiri on laaja ja hän todennäköisesti kierteleekin sangen laajaa aluetta, joskus jopa poiketen varsinaisen reviirinsä puolelta.
Viimeisimmät ja epävarmimmat silminnäkijäväitteet koskevatkin moottorisahaa kanniskelevasta itsekseen viihtyvästä henkilöstä joka helposti säikähtävänä kirmaa takaisin pöpelikköön. Varsinkin jos jää kiinni naisten pyöränsatuloita nuuskimasta.
Täällä Aarne Tanninen, Washington.
digimummo
Miksi mun sukuelin väpisee ja väpäjättää ku aattelen luolastua? Tai vaikken ajatteliskaan.
digimummo
Tää nyt ei varmaan tuu kenellekään yllätyksenä, mutta tehhään se nyt selväksi tämän kerran, että mun oikee nimi on Eemeli Aapo Metsokangas. Oon syntyny 2003 Hyvinkään Tyrninmaalla ja asun nykyään Pieksämäellä. Mulla on vaimo, kaks ja puoli lasta sekä keitän pontikkaa aina kun vaimon silmä välttää. Soittelin aikonaan Pekka Saurille vaikka se vaan vittuiliki AI SAATANA, HELEKATTI PERKELE! Niin niin mitä minä olinkaan sanomassa....?