>>385124 Herravvuanna elokuussa 2018 minuun iski helvetillinen eturauhastulehdus. Kävin lekurissa testeissä ja sitten urologilla leikkimässä valaisinta ja myös sykkivää sähkömunaa.
Söin yhtä jos toista pilleriä.
Ensin alkuun kävin asiakkailla myymässä juttuja huutaen helvettiä hotellissa yöllä. Ja konttorilla helvetin kovilla neukkarituoleilla istumassa niin, että perse, kyrpä, vasen kives ja vasen reisi meinasivat räjähtää.
Oli siirryttävä vähitellen enemmän ja enemmän etätöihin sitten kipujen, särkyjen ja kusijuoksun vuoksi, mutta jatkoin duunia ja ylipitkiä päiviä. Iltaisin tilanne oli aikalailla yhtä helvettiä.
Mutta sittemmää jossain lokakuun paikkeilla löysin Netflixistä Trailer Park Boysin. Olin pätkää sieltä täältä nähnyt joskus, mutta en oikeasti katsonut katsonut koskaan. Eka jakso oli, että mitä vittua, katsoisko lisää, niin sun näin. Mutta kun persekiveskyrpä huusi hoosiannaa ja TP Boysin leppoinen ja mukava alkuintro soi niin rauhoittavasti, niin lisää vaan...
Ja sitten niitä katsottiin joka saatanan ilta töiden jälkeen, venyteltiin, vedettiin pillereitä ja luontaistuotteita yhtä sun toista ja mömmöihin meni joku 150-200 euroa kuukaudessa. Mutta Trailer Park Boysin tunnari rauhoitti iltaisin ihmisen mieltä ja lisää jaksoja - ja kaiken kivun keskeltäkin pakko oli nauraa välillä jätkien touhua. Loistavaa kamaa. Etenkin kun pari tyyppiä muistutti ulkoisesti ja osittain touhuiltaan entisiä työkavereita ja toisaalta siitä trailer park -touhusta tuli maaseudulta parit sukulaisetkin mieleen.
Elämä olisi ollut paljon ikävämpää ilman Trailer Park Boysia.
PS. Keväällä 2019 olin jo siinä kunnossa, että lähdin keväällä Puolaan lomalle ja paikat tykkäsivät Puolan lämmöstä ja lämpimästä ilmapiiristä. Sieltä takaisin konttorille perehdyttämään uutta alaista.