Käytiin tiistaina naapurin pojan kanssa narraamassa purotaimenia, mutta paikka oli muuttunut paskaksi sitten viime näkemän, joten siirryttiin veneeseen ja käytiin järvellä virvelöimässä ja mato-onkimassa. Nostin rapuna-silmäistä särkeä joka kerralla kun heitin ongen veteen, naapurin jolpilla alkoi vituttamaan kun se joutui teurastamaan ja hävittämään niitä niin tiuhaan, ettei ehtinyt itse heittää virveliä oikein kertaakaan. Parhaimmillaan koukussa oli joku pieni madon räiväle, ja silti särjet iski kiinni. Jos olisi kissatalous, niin sillä reissulla olisi saanut kaksi sangollista kissanruokaa puolen tunnin onginnalla.