>>371896
Itse en usko että moinen tapahtuma tulisi olemaan varsinainen "romahdus", vaan ennemminkin jonkinlainen taantuma, jossa pakon sanelemina alettaisiin todella purkamaan suurta teollisuutta. Sille olisi aina vain vähemmän tilausta ja globaalisti halua edes vastaanottaa moista, jos puhutaan maista joissa tähän yltäkylläisyyteen ollaan totuttu.
Pikkuhiljaa tämän dystopian kehittyessä ihmiset, kuten varsin sopeutuvia ovat, oppisivat pois niistä saavutetuista eduista ja ryhdyttäisiin uudelleen askartelemaan ihmiskunta V2:sta. Silloin nähtäisiin että mitkä asiat todella ovat olennaisia, ja mitkä seikat taasen meidän mukavuudenhalua ja turhamaisuutta.
Siltä pohjalta alettaisiin rakentamaan yhteiskuntaa täysin uudelta pohjalta, joista hyvin harvoja nykymaailmassa vastaantulevia elementtejä enää otettaisiin vastaan, ja niiltä osin kuin vanhaa otettaisiin mukaan uuteen, se käytäisiin läpi siten, että mihin todella on tarvetta ja resursseja. Sitä me teemme nykyäänkin, mutta satumme vain elämään tässä yltäkylläisyydessä, jossa unohdamme hyvinkin arkisten asioiden olevan jonkin tehdyn takana, sen sijaan että nuotio sytytettäisiin luolan suulle ja pidettäisiin vartiovuoroja petojen varalta.
Mutta edes tuota taantumaa ei tule tapahtumaan. Tämä ei toivottavasti ole mitään sinisilmäistä denialismia omalta puoleltani, sikäli että jos se olisi, niin mistäpä minä sitä etukäteen osaisin sanoa, mutta kun mikään romahdus ei tapahdu nykyään vain siten että "näin vain kävi".
Meillä on valtava määrä resursseja käytettävänä vielä silloinkin kun worst case iskee tuulettimeen. Vaikka valtiot ja muut viralliset arkea ohjaavat instanssit romahtaisivat, säilyvät instituutiot, talkoohenki on meissä sisäänrakennettu ominaisuus ja tietotaito ihan kaiken osalta on läsnä. Alkujärkytys olisi huomata, kuinka abstrakteja rakenteita meidän ympärillä on ollut jatkuvasti, koska se on kuitenkin ollut vain ihmisten pyörittämää. Siitä seuraava järkytys olisi todeta, että tietyt yhteiskunnan rakenteet ovat olemassa siksi, ettei niitä koskaan tarvitsisi arjessa miettiä. Mutta sen jälkeen meillä on kuitenkin kaikki se, mitä meillä oli jo aiemmin; johtajat ottaisivat paikkansa takaisin ja me muut työläiset laitettaisiin keko jälleen kasaan.
Jos me haluttaisiin tämä pallo oikeasti raiteiltaan, niin siihen tarvittaisiin jo apua ulkopuolelta.