Niin iski Keisarinna, iski kuin myrskytuuli, vapisi kivijalat, tärisi kivitalot ja niin myös nousi ruhtinaat viimeiseen iskuun. "Joukahaisen jousella minä teen osani." Huusi Kainuun ruhtinas. "Ilmarisen vasaralla minä lyön vihollisen maahan." Huusi Hämeen ruhtinas. "Kalevan miekkojen kautta minä isken veljeni puolesta." Huusi uusi jokilaaksojen ruhtinas. Niin he iskivät ja niin taas tärisi kivitalot, Vapisi Kivijalat, meni pirstoiksi kartanot,löi revontulet taivaalle, mutta niin iskeytyi maahan Joukahaisen jousi, Ilmarisen vasara, Kalevan miekat sekä ajan keihäät.
Näin keisarinna heilutti ja pyöritti keihäitä, tuhannen miestä oli lyönyt manan majoille lepäämään keihäihlään Niin hän pisti pirstoiksi kartanot, löi viljat maahan ja toi hallan. Eihän hän sitä kuitenkaan tarkoittanut, Ajan keihäitä ei voi hallita.