Mun sotilasarvo on sotalapsi. Sitten kun ryssä hyökkää (ja sehän on ainut asia mihin voi luottaa kun on ryssistä kyse, että se hyökkää (se on tehnyt sen tyyliin joka vuosisadalla niin kauan kuin kirjoitettua tietoa meidän historiasta on saatavilla)), kasvatan parran, värjään sen mustaksi, opettelen muutaman sanan arabiaa ja alan huutaa allahu akbaria ja lähden nekruapinoiden ja kamelinnussijoiden kanssa Pohjanlahden yli kumiveneellä suoraan Tukholmaan ja Svea-Mamman hellään huomaan. Siellä Rinkebyssä sitten läpsyttelen ostarilla ja täyttelen paikallisen kelan tukihakemuksia kun te armaat ystävät puolustatte kallista kotisuomea pahan voimia vastaan kuten esi-isät aikanaan. Sitten kun sota joskus loppuu, jos enää on olemassa paikkaa nimeltä Suomi, ja kun hyvinvointivaltio on jälleenrakennettu, minä palaan takaisin kera haaremin täynnä fatimoita. Minä lupaan, että sitten jonakin itsenäisyyspäivänä tulen käymään teidän sankarihaudallanne ja kaadan muistokivien juureen suomiviinaa, ja vaikka teidän maallinen jäämistönne on tietenkin fyysisesti jossain korpikuusen kätköissä sammalten alla, kulkekoon kaatamani suomiviina henkimaailman wolttineekereiden viemänä suoraan Valhallaan, missä se täyttää sarvenne kiitoksena minulta Teille kaikille tekemänne uhrausten puolesta. Silloin kohotamme maljan kaikki yhdessä ITSENÄISEN SUOMEN PUOLESTA, KIITOS 20XX-20XX.
