>>19341
Oon vammanen enkä tiiä mitä on rapsa mut jos sanakirjaa uskoo nii se on raportti eli arvostelu niin kai mä jotain voin piristä
Juoni on siis lyhykäisyydessään siinä et överiluuseri Akira päätyy Amon-nimisen demonin valtaamaksi kun hänen bestiksensä Ryo kertoo hänen löytäneen demoneita tästä maasta ja suostuttelee Akin hänen mukaansa yksiin orgiaravepippaloihin joista hän epäilee tulevan näitä mörököllejä mukaan. Ja niinhän siinä käykin, porukan repeytyessä nätisti palasiksi kun ties minkä maailman örvelöt ja rumilukset räjähtävät näiden pilehtijöiden kehosta ja demonien repiessä samaa väkeä mitä komeimmilla tavoilla,ja ja tästä alkaa Devilmanin (Akiran) taisto demoneja vastaan, samalla yrittäen totutella uuteen demonisoituun kroppaansa joka omii muunmuassa vuoden 2018 parhaan juoksutyylin ja goottikajaalin. Kuvioissa pyörii myös luokkakaveri/perhetuttu/ihastus/pikajuoksijajulkkis Miki jolta tämä kaikki pitäisi onnistua piilottelemaan, räppibeatboxporukka joka osuu aina väärään paikkaan väärään aikaan ja Ryon hämärät yritykset todistaa demonien olemassaolo maailmalle.
Piirtotyyli on sellanen et se vaatii totuttelua, vaikka laatu onkin hyvää: hyvä pitää mielessä että tää kuuluu sarjan ohjaajan tyyliin eikä oo vaan budjettiratkasu. Hyviä värejä kuitenki osataan käyttää ja oikeestaan missään välissä ei tuu sitä oloa et nyt on tylsä maisema tjms. Hahmot näyttää tosi mielenkiintosilta liikkeessä, stillshotteina näyttävät varmaa aika paskoilta, ja oon tyytyväinen että kokeilivat jotai oikeesti erilaista eivätkä esim. pöllineet vanhan mangan pallopää tyyliä. Musavalintaki on ihan helvetin hyvä, välillä soi wavesynthi, välillä perus klassinen tai joku kummallinen elektrorenkutus tilanteeseen sopien.
Itelle oli mukava ylläri et semmonen perus monster of the week- junnaus jää aika lailla puolivälin jälkeen pois kokonaan (kuten alkuperäsesä mangassa) kun keskitytään siihen kuinka makosasti kaikki menee päin persettä kaikella mahollisella tavalla. Oli kovin miellyttävää nähä alkuperäisteoksesta puuttuvaa hahmokehitystä ja kuinka hyvin ohjaaja on osannu ottaa ton Netflix lisenssoinnin huomioon,eli vaikkapa yhteiskunnallisia ongelmia jotka ei välttämättä oo Japaniin sidoksissa tai asioita joita ei flixissä olla yhtä useesti nähty kuten vaikkapa homoseksiä.
Vaikee ihan helposti tuota on kuitenki suositella ihan kellekkä tahansa, se on raju kaikella muullakin tavalla kuin että se on gorefest. Limasuuksia tulee vastaan vähän väliä ja pari kertaa juonessaki tuli vastaa sellasia tapahtumia että piti pari minuuttia pitää jaksojen välisä taukoa et pystyy jatkaa ilman et mies murtuu.
Itellä on kans pieni mielenkiinto kaiken maailman vanhoja manga/animesarjoja kohtaan ja Devilman on ollu aika pitkään korvan takana, siellä jossain Violence Jackien ja Barefoot Genien vieressä. Mutta mistään ei oo oikee ollu hyvä alottaa ku mangaki kesti viis volumea ja kaikki OST:t on kuulemma aika tuhnusia esityksiä, mut tää oli ehkä paras asia mitä voi toivoo 50v-julkkarilahjaks, yks massasta poikkeavin animu vuosiin historiaan unohdetulla tarinalla joka kans inspiroi mm. Berserkin ja NGE:n joten itelle se on aika kovalla sijoituksella.
Ja Akira on herkkua
