Setäukko siis hukkui tähän minun nykyään omistaman tontin rantaan, jossa kävin juuri uimassa. Olivat veljesporukalla tulossa tois pual järvee mummolasta, päällystetyn tien varteen tähän minun rantaan, jossa taksi jo odotti.

Veljmies oli molskahtanut kännipäissään järveen ja isäukko sitä oli sukellellut, muttei löytänyt. Järven vesi oli maa- ja metsätalouden samentama. Oli kai ne palomiehet tjms, ketkä siitä onkijan roolista huolen piti silloin 50-luvulla, nostaneet vainajan haudattavaksi, ainakin sillä kivi on kirkonkylän hautuumaalla.