Elämä on loputon sarja pettymyksiä ja paskoja asioita. Yks entinen koulukaveri aikanaan halus myöhemmin kirjotella mulle ku sillä oli ahistus päällä. Sillä oli tuttavapiiri netin puolella ja kirjoitteli niiden kans ahkerasti. Yks päivä sitten luki, että yks niistä on delannu. Se jamppa asu kimppakämpässä kamunsa kanssa ja oli just tullu isäksi. Elämän piti olla lähtöasetelmissa niin yks aamu kämppis heräs ja meni keittiöön keittään kahvia. Jäi ajatuksen tasolle, ku kämppis roikku hirressä siellä keittiössä. Ei viestiä, ei ollu kertonu kenellekkään ahdistuksestaan eikä kukaan ymmärrä, että miks se hyppäs kiikkuun.

Sen oon elämäni aikana oppinu ja huomannu moneen kertaan, että ihmiset jotka ei puhu huolistaan on just niitä happy-go-lucky tyyppejä jotka sitten yks kaks tilsii ittensä. Ne, jotka puhuu vaikeuksistaan on niitä joita voi yrittää jeesata. Muutenkin puhuminen auttaa vaikka vaan kaverin kans. Mekin vedettiin yhen kamun kans tässä alkukesästä vissiin kuukauden verran käytännössä joka päivä semmosia 6 tunnin juttelusessioita. Välillä ei etes puhuttu mitään, kuhan oli videopuhelu päällä. Saatettiin vaikka käydä välissä paskalla, pesulla, laittaa safkaa tai muuten vaan olla. Seki kamu on nähäny enemmän paskaa ku tarvis niin sillä helpottaa se, että joku on "lähellä" vaikka ihan vaan videon kautta ja voi puhua ihan mistä vaan mitä mieleen tulee.

Eli jatka vaan kirjoitteluja sekä puhumista ihmisten kanssa. Se ei paranna tilannetta, mutta se helpottaa niiden käsittelyä.

>>766515
Kiitti digi, voin jo paljo paremmi, tuli joku masennuskohtaus nii et rintaa puristi.
Rupesin miettiin että onko empatia oikeasti vain itsekkyyttä. Jos ajattelee tätä tilannetta niin se on pelkoa, että joku asia muuttuu omassa elämässä, ettei välitä oikeesti mitä muille tapahtuu, vaan siitä mitä itse joutuu kokeen.
Koittaa kaikin keinoin saada asiat pysyyn samanlaisena kuin ne on, koska muutos pelottaa aina.
En tiedä, en todellaakaan tiedä.

>>766515 digi horisee päivät pitkät sekavia mutta nyt osu kyllä johonki ikävän oikeaan paikkaan

>>766533
Digi kirjottelee yleensä iha hyviä fiktiivisiä tekstejä ja ei ne aina ole sekaista hampaattoman laivahuoran horinaa, niissä viitataan tiettyihin ongelmiin peilaten yhteiskuntaa.

>>766523
Et oo ensimmäinen etkä viimenen joka miettii hyväntekeväisyyden/empatian perimmäistä syytä. Jos näkee jonkun vaikka kaatuvan kadulla niin auttaako sen pystyyn siksi, että se on oikein vai siksi, että siitä tulee itselle hyvä mieli? Kenties vähän samaa kuten miten psykopaatit toimii yhteiskunnassa. Ne tietää, että joku teko on oikein tai väärin, mutta ne tekee kaiken laskelmoidusti koska ne ei kirjaimellisesti kykene tuntemaan empatiaa siten, kuten muut sen kokee. Muistaakseni joka sadas ihminen on psykopaatti enemmän tai vähemmän. Tietenkin on sitten vielä sosiopaatit, mutta se on kuitenkin eri juttu. Sen tiedän, että ei haittais vaikka ei oiskaan niin fiilistelevä tyyppi kuin on, mutta sillä mennään mitä on.

Katoin aikonaan dokumentin missä haastateltiin psykopaatteja. Siinä yks niistä kerto ajatusmallista miten se reagoi ihmisiin ja manipuloi niitä jos sille päälle sattuu. Oli aika valaiseva dokkari, alko tajuamaan sen mitä on tienny jo ennestään ku näki psykopaatin ittensä selittävän just tunteettomuudesta sekä siitä miten se tutkailee ihmisiä joiden kans juttelee. Mulle on jotenki sisäsyntyistä just tsiigata ihmisten eleitä ja reaktioita eri asioihin. Just vaikka lähikaupassa niin yhenki kans väännettiin menemään gynekologivitsejä, mutta eihän se ois ollu mahollista pienellä "kouluttamisella". Ohan se selevä jos joku tyyppi tulee kadulla vastaan ja sanoo yhtäkkiä, että epäilee kaverinsa olevan homo koska sen kulli on alkanut maistua paskalle. Mutta ku on oman aikansa heittäny läppää ja kertonu tarinoita jollekki tyypille, niin siinä huomaa nopeesti sen rajan missä mennään ja minkälaisia juttuja voi semmosen kans puhua ääneen.

Siis en mää kenestäkään halua perverssiä käännyttää, mutta jotenki mukava huomata miten eri ihmisten kans tulee toimeen eri tavalla. Yks hyvä kikka on se, että ei laske leikkiä muiden kustannuksella vaan nimen omaan omansa. Niinku toi paskalle maistuva kulli, niin sen kertomisessa se toinen on vaan "kaveri/tuttu" ja itse vitsi lankeaakin tarinan kertojalle. Se hämmentää ihmisiä että mikä antihomo tää nyt on, mutta sitten tulee se kääntö niin ku ne hiffaa, että tuohan laskeekin itestään leikkiä niin se avaa ihmisten suhtautumisen suhun. Ne on paljon avoimempia sitten muillekkin jutuille ja asioille kuin ennen sitä vitsiä. Mutta pääsääntösesti mää höpötän ihan itsekkäästä syystä: siitä että musta on mukava saada huvittaa toisia. Ihan sama nauraako joku mulle vai mun jutulle, kuhan kaikilla on hauskaa :D

>>766533
Semmonen mää oon. Jauhan loputtomasti paskaa, mutta kaiken lian hien ja paskan alla mä kuitenkin funtsaan asioita vähän liikaakin ja ku empatiakyky on tallella, niin mielellään yrittää helpottaa muidenkin huolia. Ihan netissä kuin livenäkin. Kato sillä tavalla mää pääsen hyvin lähelle muita ihmisiä ja kuumana kesäpäivänä voin haistella niiden myskistä aromia ilman, että ne ihmettelis miks tuo seisoo niin lähellä ja tuijottaa varpaitaan.

>>766534
No emmää ny hyvistä jutuista tiedä. Yleensä kaikki mitä tänne kirjottelen tulee tässä-ja-nyt menolla. Yks asia liittyy toiseen niin sitä voi fiilata vähän toisessakin kohdassa aasin siltana. Toki joskus tulee jo valmiiksi mieleen joku idea siitä mitä haluaa sanoa ja loppu on vaan sitten ajatuksen pukeminen sanoiksi. Emmää ny muista sitä sannaa sille, mutta monesti on mukava selittää jotain monimutkaisempaakin asiaa ihan vaan vertauskuvina. Sillon ei tarvi tietää mitä tarkottaa "etuvakaajan sivulirputtimen apukoura". Jos vaikka joku seniori kysyy multa, että mikä se internet oikeen on niin ei sille kannata selittää yhtään mitään modeemeista tai TCP/IP jutuista.

Kertoo vaikka, että se on vähän kuin puhelinverkosto. Kun soittaa puhelimella puhelinlankoja myöten lähikauppaan ja kysyy, että onko niillä perunamuusia myytävänä niin se on sama juttu tietokoneilla ja internetillä. Sen sijaan, että soittais lankapuhelimella niin "soittaa" tietokoneella internetin kautta lähikauppaan, niin siltä näkee, että onko pottumuusia myynnissä vai ei. Metafora tais olla se hienostosana jonka äsken unohin. Samalla tavalla selitän monia muitakin asioita, eli simppelisti ja ymmärrettävästi. Siks mä siellä SiljaLinen kansibaarissa oonkin tiskillä perse pystyssä ja lappu selässä "Suukkohinnat: ylähuulille 2€ alahuulille 50€ syvälle sisälle 100€".