"Tykkään matkustaa junalla töihin Helsinkiin. Pari viikkoa sitten viereeni istui nainen, joka tunnisti minut kansanedustajaksi ja aiheuttamaansa häiriötä anteeksi pyydellen alkoi kertoa tarinaansa.
Nuorena olivat koulut jääneet käymättä, kun kesätöiden jälkeen oli tarjottu vakipaikkaa, ja nainen oli tarttunut tarjoukseen. Aikoinaan perhekin tuli perustettua, ja nyt muksut ovat teini-iässä, siinä ikävaiheessa, kun mikään ei tunnu riittävän. Tunnistin tilanteen.
Nyt 27 vuoden työura takanaan osaava ja työhönsä sitoutunut parhaassa iässä oleva naisihminen oli uuden edessä. Hänen työpanostaan ei enää firmassa tarvittu. Hänestä oli tullut työtön. Harmittelin asiaa ja yritin neuvoillani auttaa ja samaan aikaan ymmärtää, missä tilanteessa tuo vieressäni istuva nainen on. Erityisesti jos nykyhallituksen kaavailut toteutuvat.
Jos ansiosidonnainen työttömyysturva porrastetaan, siitä leikataan kahden kuukauden jälkeen 20 prosenttia ja kahdeksan kuukauden jälkeen 25 prosenttia. Tämä tarkoittaisi satojen eurojen vähennystä tämänkin naisen toimeentuloon kuukaudessa.
Porrastamisen myötä keskituloinen suomalainen saa pian yli 800 euroa vähemmän ansiosidonnaista kuin ruotsalainen. Pienituloisimpien kohdalla muutos johtaa siihen, että ansiopäiväraha putoaa jo kahdeksan viikon jälkeen peruspäivärahan tasolle. Mietin, onko tämä se pohjoismainen taso, jolle olemme nousemassa.
Jotta tämä nainen säästyisi tulojensa pienenemiseltä, hänen pitäisi löytää ja aloittaa uusi työ kahdeksassa viikossa. Tämä on vain harvoin realistista, erityisesti jos ammattitutkinto puuttuu, kuten häneltä. Näihin samoihin ihmisiin kohdistuu moni muukin hallituksen leikkauksista aina työttömyysturvan indeksijäädytyksestä lapsikorotusten ja suojaosien poistoon sekä asumistukileikkauksiin, jolloin yhteisvaikutus on kohtuuton.
Yksi keino olisi uudelleenkouluttautuminen, mutta hallitus on lopettamassa aikuiskoulutustuen. Aivan älytöntä, sillä monella perheellisellä uusi opinpolku lainarahalla on aivan mahdoton tehtävä.
Vieruskaverini kertoi, että yksi mahdollisuus työllistyä olisi osa-aikatyö. Tuloja laskiessaan hän oli kuitenkin huomannut, ettei se enää kannattaisi, kun työttömyysturvan suojaosaa ei pian enää saisi. Tulot menisivät miinukselle. Toimeentuloluukulleko tässä olisi mentävä? hän kysyi surullisena.
Yritin olla kannustava, mutta totuuden nimessä tuntui pahalta. En pystynyt kuin lupaamaan tekeväni parhaani: että asioista puhutaan ja pannaan näille leikkauksille hanttiin. Halasimme.
Kun astuin Helsingissä ulos junasta, jäi mieleeni naisen haikea kysymys ”Miten me tullaan toimeen?”.
- Riikka Purra