Yyh ja nyyh ja köh ja pärskistä. Ja perkele sentään. Joku helvetin höpönpöpö pisti muuten mukavasti alkaneen ensimmäisen työviikon rumasti poikki jo keskiviikkona. Korvia myöten pää täynnä räkää, kurkku kipeänä ja aiempiin sairasteluihin verraten erikoisesti kuumetta heti aamusta. Kyllä oli noloa kysellä saikkua, piti olla kuormapäiväkin ja vaikka mitä. Olisi päässyt oikein kunnolla hommiin... No, jospa sitä maanantaina sitten pääsisi taas jatkamaan.
Niin vain päivällä päättyi röittömyys_paja_hommat. Kiittelin kuluneesta puolestatoista vuodesta ja lahjoitin taukotilaan pari pakettia Juhla Mokkaa. Oli aluksi melkein jopa vähän haikea fiilis, mutta eihän tämä oikeastaan mikään loppu olekaan. Päinvastoin, tiistaina alkaakin sitten ihan oikeat työt. Luulisi, että jännittäisi edes vähän, vaan ei. Lähinnä hämmentää. Näinkö helposti se uusi elämä viimein lähtee käyntiin...?
Takapihalla niin saaketin kylmä, että tuulee varmaan suoraan jostain helvetin alimmasta kerroksesta. Metsolan Anttikin sanois tähän väliin, että "keitetäänpäs kahavit".
Huomenta, luolasto. En ajatellut viimeisen kolmen (tai oikeastaan melkein viiden... kuuden) vuoden ajan kestäneen myrskyisen elämäntilanteeni (ja siitä syntyneiden erinäisten *köh* lieveilmiöiden, sori niistä) takia tulla tänne takaisin enää koskaan, mutta... Nähtävästi minusta tulee kuin tuleekin vuodenvaihteen jälkeen taas varastotöimies. Miten tämä kaikki sitten liittyy luolastoon? No, tuota, ei oikeastaan varsinaisesi mitenkään. Halusin vain asian tiimoilta syntyneen itsetuntoboostin kautta kertoa ilmoitusluontoisena asiana, että nyt on viimein asiat reilassa. Ei ehkä niin hyvin kuin Trite Mk. I aikaan, mutta ainakin suunta on edes sinnepäin.
Röi_paja on ylihuomisesta lähtien kolme viikkoa kiinni... Työnohjaajille se tarkoittaa kesälomaa. Suurimmalle osalle pajaporukasta se tarkoittaa "työtön, työtön, työtön, työtön, työtön, työtön, työtön..." eli jotain loman... tapaista. Minulle se tarkoittaa sitä, että siirryn tuoksi ajaksi toisen pajan palveluksiin. ... Pitäisi varmaan pikkuhiljaa ruveta tyrkyttämään itseään ihan oikeisiin palkkatöihin. Ei tuo kuntouttava työtoiminta oikein tunnu johtavan mihinkään muuhun kuin elämäntapatyöttömyyteen.
Piti lähtee jo aamusta ajelemaan tänään juhannuksen viettoon, mut tuli semmonen mötör... meter... meteörlooginen ilmiö, että rupses rakeita satamaan. Pelikaalinikin turbiinissa...
Riivatun nettirunkkari meni tärvelemään koko etusivun kaikkine karvaperseineen... tähän kehtaa mitään enää laittaa... no, kai sitä nyt ehkä vähän, pakkohan tämä on nyt kertoa... Niin tosiaan, kunnon vanha, vanha kunnon W123 MB 200D sai kuin saikin pari viikkoa sitten muuten oikein luvan kanssa jatkaa nokista kulkuaan kohti ääretöntä. Ja vielä kahden vuoden leimalla. Lainsäädäntö alkaa pikkuhiljaa arvostamaan laatuautoja. Edes vähän. Joku (itsekin) saattaa miettiä, että mitä tuolle pari vuotta avokatoksessa seisonnassa olleelle kulkineelle piti ennen katsastusta sitten oikein tehdä. Ei mitään. Oli katsastuksen jälkeen lievästi sanottuna helpottunut ja mahtava tunne päästä pitkästä aikaa omalla autolla ajamaan. Kuin olisin saanut monia vuosia sitten kadonneet siivet takaisin selkääni...
Hupsista saatana. Oli tarkoitus ottaa sellaiset leppoisen lempeät sunnuntailöylyt, vaan... Harvia-leivänpaahdin oli pienoisesta unohduksesta johtuen ehtinyt tekemään saunaan aikamoiset ylilämmöt. Rapiat 100 astetta on tuon kokoiseen saunaan ja tuolla kiukaalla aivan liikaa, huh.
Siivousintoa riitti vielä tällekin päivälle, joten ei muuta kuin harrrja kouriin ja lakaisemaan aika pahasti ryvettymään päässyttä takapihaa. Kaksi vuotta sitten talvella katolta tippuneiden lumien yhteydessä väliaidasta irronneen laudan (tai mitä siitä oli enää jäljellä) alta löytyi kokonainen yhteiskunta...
Pelkällä harjalla ei tosin tuosta urakasta ihan aivan täysin valmista saanut. Tartteis painepesuria, siimaleikkuria, raivaussahaa ja macheten...
Perkele sentään. Kylläpäs päivällä ryhti suoristui, kun laittoi kaupassa laatikollisen kaljaa reppuun ja repun selkään. Elimistön täytti pitkästä aikaa niin valtava määrä energiaa, että en aluksi oikein tiennyt mihin sen oikein purkaisinkaan. Hämmennyin suorastaan. Sitten päädyin erittäin äärimmäiseen ratkaisuun ja... siivosin. Pyyhälsin melkein parin tunnin ajan pitkin kämppää kuin pyörremyrsky. Tuli niin siistiä, että en muistakaan milloin viimeksi on ollut näin mukavaa olla ihan vain kotona, köllöttää sohvalla ja töllöttää töllötintä kaljaa hörppien.
Alitajuntaa on pitkän aikaa riivannut ajatus hommata jokinlainen kosketinsoitin... syntikka
piano
flyygeli
cembalo
(t)urku
Yksi vaihtoehto olisi kaukana kotipaikalla sijaitseva joku traktorilla hinattavan kokoinen vanha kunnon, kunnon vanha isäukon perintöä oleva Technics-sähköurut suoraan (muistaakseni) kasarilta. Kunnon teknologiaa. Painosta sen tuntee. Osa säätimistä hajo-, olivat samanlaisia jo 30 vuotta sitten... ...vai löytyisiköhän paikalliselta kirpparilta joku repussa kulkeva halpa Yamaha? Tai edes Casio? HMMM...
Euron viisut ... Miten usein ne oikein muka on ja kuka siellä nyt on Suomea nolaaamassa? Eikö se Häärijä hävinnyt vasta silloin pari vuotta sitten sille ruottalaiselle, joka laitto varmuuden vuoksi saman biisin kuin se, millä viimeksi voitti?
Lupauduin muutamia viikkoja sitten lähteväni suorittamaan erästä tärkeää, suorastaan henkilökohtaista tehtävää karkeasti laskettuna parin viikon päästä. Joudun logistisista syistä olemaan melkein naapurikunnan puolella melkein koko viikon, ja röi_pajalta pois. Ajatuksena oli korvata nuo menetetyt työpäivät etukäteen tämän kuun alussa, että saa täydet tunnit ja korvaukset, mutta... vappu
helatorstai
paja kiinni molempina päivinä
Pääseekin maanantaina tekemään pitkästä aikaa oikein kunnon viisipäiväisen viikon. Hommaa tiedossa joka päivälle, hyvä. Mutta se homma... kulahtanein lasikuituvene minkä olen ikinä niin läheltä nähnyt. Pitäisi ensinnäkin hioa jonkun "tee-se-itse miehen" paskan päälle heittämät lohkeilevat maalit ja paikkaukset pois (jossain kulmassa vuoron perään lasikuitukittiä ja melkein nyrkillinen jotain kumman silikonia...) ja toisekseen tehdä siitä vielä vesikelpoinen... ei niin hyvä... Ei voi muuta sanoa kuin hattua nostaa niille, jotka tekevät tuollaisia hommia ammatikseen :D
Itävaltalaisen taidemaalarin syntymäpäivä ja minä vain mietin, että miten se oikein kuoli... ...ja mistä kummasta se sai sellaiset kamppeet päälleen ennen kuin se kuoli? Ja kuka sen tappoi? Olitko se sinä? Vai olinko se minä? Vai kuka, häh?
Aina yhtä itsensä huijaamista nykyään, kun kuvittelee pärjäävänsä yhden viikonlopun päivän ilman täyttä 24 tölkkiä kaljaa. Säästäisi kyllä pitkän pennin, jos vaihtaisi tällä kulutuksella kokonaan väkeviin, mutta... tislaustuotteista tulee aina niin ylitunteelinen, surumielinen olo. Ei ole henkistä toleranssia moisiin ollenkaan. Kokemuksen puutetta kai. Eikä se tuo viinam_perkele ole niin hyvän makusatakaan ku keskikepardi, kjeh kjeh.
Tänäiltana Triten jämäkeittiössä makaronilaatikko-lasagne-kananmunasörsseliä. Elikkäs vähän yrttisuolaa ja siipale voita kylkeen (pöperöön, ei omaan), setit pellille paperin päälle 200-asteiseen uuniin. Varttitunnin päästä pelti ulos (niin, ja muista sammuttaa uuni vitun juoppo), niin on ainakin lautasellinen evästä huomiseen asti. Tarjoillaan n. 5-asteisen lähikaupan halvimman keskikaljan kera. Kiitos. Takaisin yläkertaan.
Nykyinen päivittäisessä käytössä oleva ATK-laite täyttää lähiaikoina kymmenen vuotta. Tai ainakin siitä, kun sen itse otin käyttöön. Mahdollisesti paljon vanhempikin. Ostin aikoinaan halvimman pakettirotiskon minkä löysin ja kumman kiitteliäästi tuo on omassa käytössä palvellut. Youtubesta kun vaan muistaa ottaa "elokuvamaisen valaistuksen" pois päältä, niin vielä rokkaa kuin olisi vuosi 2014. Voisi ostaa kuun vaihteessa vaikka pienen purkin paineilmaa ja ikään kuin hyvin palvelluiden vuosien kunniaksi putsata sisältä vähän pölyjä. Toimisikohan tämä vielä seuraavat 10 vuotta...?