Määki menin aikoinaan ihan omaehtosesti työterveyteen ku alko polla hajoaan aika pahasti työhommiin ja kyllähän sen kautta sai vähän apuja burnouttiin. :D Lääkitystä uniongelmiin yms. ja isosti saikkua, mutta ehän se saikku muuttanu työelämän epäkohtia miksikään, mutta sain vähän löysää työnantajalta ja sain tehä etätöiä niin ei tarttenu pelätä sitä, että lähen ajeleen noin 90km päähän konttorille nukkumatta tai lääkepöhnässä paskalla maantiellä. :D Jos sun työnantaja viittii vähänkään välittää niin saatat päästä pois niistä vastuutehtävistä takasi rivimieheksi niin sillon ei tartte ku tehä se mitä työpäivä tarjoaa ja sen jälkeen ei tartte mitään työnjohdollisia paskoja miettiä vapaa-ajalla. :D Tsemppiä vaan ja ite burnoutin kokeneena voin sanoa, että oma mielenterveys saattaa olla vähän arvokkaampi ku joku firman tulos. Toki työttömänäki on ihan perseestä, mutta se sumu ja synkkyys missä olin pahimmoillaan oli kyllä jotain mitä ei halua kokea uudelleen. Jos susta on avautumaan psykologille niin ehottomasti suosittelen ku siinä saattaa jotenki ovelasti avautua jotain näkemyksiä, että miksi olet päätynyt tilanteeseen. Vittu mää kirjotin taas romaanin pikkupäissäni, mutta jos jaksat lukea kokemusasiantuntijan avautumisen ja löydät siitä jotain apuja niin hienoa homma. :D