En itse suuremmin tykännyt koko pelistä, sillä se teki jokseenkin kaikki eniten vihaamani tarinankerronnalliset synnit, joita hiekkalaatikkopohjaisessa roolipelissä ei saisi tehdä: antoi pelaajahahmolle äänen, identiteetin ja ennaltasuunnitellun persoonallisuuden, henkilökohtaisen pakotetun motiivin sekä - ehkä kaikkein pahimpana - teki pelaajahahmosta pelin valtaosan ajaksi heikon ja hiljalleen kuolevan raunion. Jos hankin roolipelin jossa pelaan huipputuunatulla kyborgipalkkionmetsästäjällä, sen pitäisi olla mun voimafantasia, jossa saan päättää itse motivaatioistani! En tasan halua murehtia lähestyvää kuolemaani, enkä näe mitään ei-puhtaasti-pelimekaanista syytä sille, miksi V haaskaisi aikaansa tekemällä mitään sivutehtäviä tai rakentaisi ihmissuhteita sen sijaan että yrittäisi parantaa itsensä mahdollisimman pian.