Anonyymin ex-juopon päiväkirjafileksen julkasu, jos jossain joku muukin kaipaa pläniä.
17.8.2018 klo 20.22:
mun pläni ois ekana totuttaa itteni semi selvään itteeni kotosallakin,
sitten vähennän tietosesti juomisen määrää ja korvaan sitä syömisellä..
sitten kohta luulisin alkavani huomaamattai pitämään kämpästä ja itsestäni
kohtapuoliin parempaa huolta ... ja jos ykkösessä pysyn, niin olo on jo nyt
viikossa paljon mukavempi ja naama ei kokoajan ole semi-krapula moodissa ..
kaikki tuntuu luistavan paremmin vähän joka alueella ... ensi viikolla voisin
olla vaikka joka toisen päivän kokonaan ilman alkoholia ja hommata juomisen
sijaan vaikka muita snäksejä (suolapähkinöitä, sipsui jne.) mitä mieleen putkahtaa
kaupassa :D.. minä siis koitan ottaa elämää paremmin hallintaani pikkusin askelin
jotka määrittelen itselle itse .. se oikeastaan sai tämän liikkeelle kun dilu
sanoi minua surkeaksi ... sisuunnuin ja haluan opetella olemaan jälleen vähemmän
surkea privaatti elämässä. haluan että silloin viimeistään kun oon velaton, en
käyttäisi lähellekkään näin paljoa alkoholia .. muulla oikeastaan ei ole väliä ..
kaikki muu hyvä seuraa tuota, jos pystyn siihen :) ..tietty sillä on väliä että
on työ ja kämppä
9.4.2019 klo 19:30:
Tän hetken pläni olisi hoitaa äänet hiljaisiksi lääkkeen vaihdolla juttelemalla
terapeutin kanssa toivottavasti, jos saan lähetteen. Koitan pyytää kyllä. Samalla
pitää sanoa ettei järjesty varmaankaan psykiatria MTT:n puolesta, ilman että
soittaisi päivystykseen.
Sanoin äänille että haluan palauttaa tilanteen normaalimmaksi, eli etten kuulisi
alitajunnan ärsykkeitä, ylimääräisiä ääniä ja kaikkea .. en halua sotkea itseäni
alitajunnan syövereihin liikaa. Ymmärrän kyllä, että alitajunta haluaisi olla osa
aktiivisemmin elämääni, koska sitä varmaan turhauttaa koittaa huutaa kun varmaankin
lapsuudesta asti olen tukahduttanut omia tunteita ja varonut viestimistä liian
paljon elehtien.
26.5.2019 klo 14:11:
Tällähetkellä ääniharhojen kuuluvuus on vaimeaa, kun nyt olen yksin kotilomalla
osastolta. Lääkitys on muuttunut tässä jo, ja tunnen äänien olevan pois välillä,
ja välillä kun niihin huomio eksyy niin aktivoituvat vähän ..
Tämän hetken pläni olisi nyt käydä tämä hoitojakso loppuun ja sen jälkeen olen
ajatellut omistusasunnon hommaamista jostainpäin. Auton hommaaminenkin on pyörinyt
mielessä. Olen tässä katsellut vähän etukäteen jo millaisia noita olisi tarjolla ja
mihin hintaan, mutta katson rauhassa nyt tämän päällä olevan asian nyt läpi ja
sitten kun homma on klaarattu, niin sitten alan katselemaan asioita uudesta
näkövinkkelistä varmaankin. Kaikista vaihtoehdoista mitä olen jo mietiskellyt,
niin varmaankin tässä ehtii uusiksi sitten ajatella asiat kun taasen on tilanne
hoidossa. Mietteliäänä olen ollut kauan aikaa ja sitäkin enemmän olen ollut vähän
kuin pysähdyksissä ja nyt alkaa kavereiden avustaman (netti tuttujen) elämä saamaan
uutta vauhtia, kun alkaa palautua usko tulevaisuuteen kun pääsin velattomaksi jossain
välissä jo ja nyt en alkoakaan juurikaan ole käyttänyt (tämän vuoden puolella), ja
osastolle menon jälkeen en ollenkaan.. ajattelen tässä nyt että jos olisi sen
itselle lupaamani ajan (monta vuotta ainakin) selvinpäin ja katselisin miten suunnitelmat
selkiytyy ja kirkastuu ideat päässä. Nyt alkaa olemaan aikas hyvä luotto itseensä,
muttei vielä nyt sellainen kovin kiva. Taustalla on harhoja vähän, mutta ne ei niin
paljoa häiritse.. vaikkakin ne saa vähän epäilemään itseä, mutta sekin itsensä
epäily välillä on kai normaalia luulisin.
Kiteytettynä pläni olisi: Omistusasunnon hommaaminen, sitten hommata koira.
Naisenkin jos onnistuisin saamaan itselleni, niin olisi bueno. Auton hommaaminen,
jos asunto olisi kaukana ja busseilla ei pääsis töihin.
tämä itselle muistoksi ja omalle työterveyslääkärille, ajattelin että olisi
hänenkin syytä olla kartalla hyvin.
8.6.2019 klo 9:40:
ääniharhat uskotteli olevansa taasen sieltä nimeättömästä instanssista, ja kun
kuuntelin järkeä, niin ääniharhat sanoivat, että melkein saatiin sut uskomaan.
Isälle kerroin samat asiat kuin äidilleni kerroin, isääni on niin vähän kontaktia
ollut, että vieläkin välillä tuntuu kuin hän olisi isäpuoleni, vaikka hän onkin
oikea isäni. Varmaankin se että lastenkodissa pidin isähahmona yhtä mieshoitajaa,
niin olisiko se syy tuohon.
Soitin osastolle aamukävelyllä kun alkoi tulemaan sellainen olo, sieltä sanottiin,
että kuulostin ihan hyvin selviävän. Olen hoksannut sen, että vaikka ääniharhat
sanovat välillä vaikka miksi, niin sekin on vain harhaisen mielen tuottamaa
vainoharhaa. Nyt kuulin ääniharhoja musiikista (joku klassinen ooppera), että
juoppo selviää. Olen varmaankin itseni mielestä ollut juoppo, kun niin paljon
kaljaa olen juonut. ääniharhat nyt sanoo, etten selviäisi osastolle.. ääniharhat
on aika aktiivisia, mutta varmaankin jännitän tätä ensimmäistä pitkää kotilomaani
ja se aiheuttaa sitten kaikkee. Eilenkin illalla ääniharhat sanoivat, että kuoli-
sin, mutta ne on vain ääniharhoja. ajattelen niin, että pitänee nyt olla vain
ilman sen ihmeempiä suunnitelmia, ei sellaisia jotka olisi sidottuna johonkin.
Tulevaisuuden suunnitelmia en hylkää, mutten niille anna paljoa painoa, tällä-
hetkellä.
8.6.2019 klo 18:32:
Isälle skypetin ja siinä isän kanssa sovin, että alkoholin käyttö olisi ainakin
3v pois ja jatkuis aikarajatta, mutta kun ei tulisi alkoholista mieleen negatii-
vistä latausta, niin voisin varovaisesti ottaa, ja kuulostella miten itsestä
tuntuu, jos tulee negatiivisiä kokemuksia, niin tauko olisi hyvä pidentää.
Br,
täysien kymppivuoden kriisin selättämässä oleva ihminen.