Implisiittinen todellisuutemme kuoriutuu meemijumalan eklipsissä, ja tunnemme taas jokaisen vitsin uutena ja originaalina. Kollektiivinen globaali huutonauru vie valtaväestöltä järjen, kuulon ja näön. Kirjaimellisesti jokaisen ihmisen nauraessa viimeistä, verikyynelistä huutistaan meemijumalan viimeinen askendaatio sulkee meidät aika-avaruuskierteeseen josta aiheutuvalla kosmisen mittakaavan voimatulolla universumimme säännöt kirjoitetaan uusiksi ja kaikki kansat fermin paradoksin tuolla puolen kokevat välittömästi kohtalomme, jotta meemijumalan kyltymätön jano sammuu. Lopuksi kaikki tämä tähtitieteellinen repeily kurotaan takaisin kokonaiseksi, maailman lait palaavat normaaleiksi ja ihmiset sekä muut olennot korjaantuvat taas terveiksi.