Pyöräilijänä näkee liikenteessä kyllä aivan käsittämätöntä perseilyä. Aivan kuin se ei olisi tarpeeksi että suurin piirtein kaikki muut fillaroijat on mulkkuja, niin liikenteeseen on ilmestynyt uusi ihmisryhmä: nämä saatanan zombiet. Seistään keskellä väylää ja tuijotetaan puhelinta tai kävellään tuijottaen puhelinta eikä nähdä eikä kuulla yhtään mitään. Näkymä on kuin jostain helvetin kauhuelokuvasta jossa ihmiset ovat menettäneet kykynsä ajatteluun ja kykenevät vain enää tuijottamaan käsiinsä. Saatana!
Törmään jatkuvasti samaan tilanteeseen. Yleisesti jos fillaroidessa näen tietynikäåisen lapsen niin varaudun pysähtymään välittömästi. Hiljennän jokatapauksessa vauhtia jo siinä vaiheessa. Toisaalta, annan toisten olla kusipäitä ja itse liikun ohjeistuksen mukaan. Minulle ei ole se nopein reitti paras vaihtoehto, vaan turvallisin.
Joillakin ihmisillä viiraa päässä ja pahasti. Pitää ottaa helvetillisiä riskejä, että voittaa mutkassa punaiset valot vaan päästäkseen seuraavaan. Monta kertaa olen tullut perässä kun kusipää ohitteli punaisia vasten ja odottaa seuraavissa punaisissa valoissa.