Rekisteröitynyt 15.10.2017 19:05:42
Nähty 186 päivää sitten
Sukupuoli Mies
Viestejä 862
Tageja annettu 15
Vierailuja 2 990
Medioita 8
Medioiden näyttökerrat 3 323
Plussia 136
Saavutuksia Ei ole
[ Profiili | Mediat | Syötteet ]
+4      
Janne oli tyypillinen sopusuhtaisessa asunnossaan vuokralla asuva, naapureitaan nussiva, elämää ja kuolemaa pelkäävä, kulttuurin tunteva mutta ei juurikaan sitä nauttiva varhain kaljuuntuva silmälasipäinen mies. Kuunnellessaan enonsa kuolinpesästään viemillään stereoilla suosikkiyhtyettään Zen Cafea onnistui samaistumaan sanoituksiin, uskoen biisien kertovan hänen kaltaisestaan elämästä, vaikka todellisuudessa elikin sanoituksia itse todeksi. Jos paikallisen kuppilan “päiväkerho” tarjosikin oluitaan valoisaan aikaan sopivalla alennuksella, oli Janne paikalla. Janne kävi kerran viikossa äidillensä kaupassa ja söi samalla niitä samoja ruokia mitä lapsuudessaan. Äiti tiesi että Janne pärjää, eikä tarvitsisi kysellä tyhmiä, mikä sointui hyvin yleisen harmonian säilyttämisen kanssa, ja oli syynä miksi Janne viikoittain vielä hänelle kaupassa kävikin.

Naapurista kuului riitelyn ääniä. Romanipariskunta oli muuttanut siihen kolme kuukautta sitten. Edelliset naapurit olivat riidelleet harva se päivä, joten Janne oli jo tottunut moiseen, eikä voinut kuin olla tyytyväinen näinkin pitkästä rauhallisesta hiljaisuudesta. “Älkäämme surko että se päättyi, iloitkaamme kuinka kauan se kesti”, oli oppi jonka hän oli oppinut elämäntapa-ystävältään, ja jota pyrki nyt toteuttamaan parhaalla osaamisellaan. Riidalle ei rittänyt enää ahdas kolmio, vaan se äityi ottamaan tilaa rappukäytävän puolelta, mikä päättyi toisen osakkaan kaatuessa kännipäissään rappuun. Enää tämä elämänoppi ei pätenytkään niin hyvin kuin olisi voinut toivoa. Oli sovellettava toista, isoisältään oppimaansa: “Menkööt, minkään väärteistä oltaisiin kyllä pidetty kiinni”. Virkavalta siivosi tilanteen virkavaltavoimallansa ja tilanne seesteytyi. Liiankin kanssa, pohti Janne maatessaan olohuoneen sängyllä adrealiinitasojen laskeutuessa, jo heti selivitymispöhinöissään etsiessään seuraavaa toiminnan kohdetta. Naista.

Mikään ei tee olosta niin miehekästä kuin ajaa partansa partaveitsellä, pukeutua tilannetta paremmin, ja otettuaan pari rommikolaa pohjalle. Kaverinsa aikaisempi tekstiviestitse esitetty kutsu oli viimein löytänyt sen Jannen, jolle se oli osoitettu, eikä keskustan laidalta hyvällä säällä edes kävelisi kauan.

Janne otti rehvakkaampia askelia kuin tavallisesti askellessaan, hänellä oli pari karaoke-biisiä, jotka hän osaisi paremmin kuin kukaan, hänen karkaava orastava kaljunsa oli enää osa hänen karismaansa, hänen rillinsä antoivat akateemisuutta jota hänellä ei ollut varaa lunastaa, mutta joka tulisi olemaan vetoava piirre. Janne tiesi mitä halusi, ja tiesi, että tulisi saamaan haluamansa. Hän tarttui baarin ulko-oven kahvaan sillä varmuudella, kuin osaisi kertoa jokaisen yksityiskohdan vedettävien ovien avaamisesta ensimmäiselle kysyjälle. Elämäntapa-ystävä heilautti tervehdykseksi kättänsä, puupampuloittensa napistessa tukassaan toisiaan vasten. Janne ottaisi yhden hänelle myös, varaton kun tervehtiä olisi kuitenkin.
30.12.2021 09:42:08 | 09:42:46
#534587 [+-] Piilota Suosittele

>>534474
No kuolikse? Saiks

Janne elää ja voi hyvin, romanit rauhoittuivat, eikä heistä koskaan ollut häiriön lisäksi muita hankaluuksia hänelle. Hän kuunteli muutamaa kuukautta aikaisemmin julkaistua Vuokralainen-albumia, ja Janne oli Janne tyypilliseen 2000-luvun alkupuolen tapaan. Saannista ei varmuutta, mutta kaikki edellytykset moiselle kuitenkin oli.

[ 6 viestiä | ]