Harmi ettei oma ruoansulatus tahdo kestää parsakaalia, pitäisi keittää ihan mössöksi. Porkkana toimii kyllä.

Jonkin kaukaisen aasinsillan kautta tuli mieleen ysärillä ala-asteella tarjoiltu pinaattiperunasosemakkarakeitto. Osa jengistä vihasi sitä, ja se näyttikin aika epämääräiseltä, mutta oli sairaan hyvää. Harmi etten arkana pentuna uskaltanut kysyä ohjetta keittiöstä. Joskus pitäisi opetella tekemään.

Mulla on jumalattomat traumat palalihaan. Pienenä diginä jouduin olemaan lastenkodissa missä tarjottiin vain aivan saatanallisen sitkeitä jänteitä ja sitä nimitettiin karjalanpaistiksi. Ku ei ollu ku muutama maitohammas niin piilotin sitten ne palaset. Keittiön suuri saatanakokki tietenkin löysi ne myöhemmin ja pakotti mut syömään ne kylmät, osittain pureskellut jänteet. Kehtas vielä haukkua mut papille, että tuo sianpaska vihaa ruokaa ja pilkkaa Herraa. Pappi sentään oli tolkuissaan ja sano, että ei tolla pienellä perkeleellä oo hampaat vielä kehittyneet, että vittuako nää sille tunget suuhun 5x5 cm jänteitä? Ei osannu vastata muuta ku "no en minä voinut tietää". No ei niin, kun kattoo eka ite suuhun ja sitten hakkaamisen uhalla pakottaa jauhamaan niitä paloja.

Ja tilli. Sitten ku pääsen valtaan niin kaikki jotka syö tilliä ja/tai hunajaa niin mää tukehutan ne niihin molempiin. Tota mun muistelmusta skidiajoista ku aattelee niin tällä tavalla supersankarifilmeihin saadaan tehtyä niitä superpahiksia jotka on katkeroituneet ihan pikkusina. Onneks mun lapsuudessa ei vielä oltu keksitty ns. "kesäkeittoa" vaan se kidutus tuli vasta myöhemmin.