mistä moinen yöllinen filosofisuus oi perttiteles?

>>740285 On hyvin vaikeaa myöntää itselleen, että on ryssinyt asiansa. Myöntää että on tullut tehtyä huonoja valintoja.

Onko se kaikki johtunut ympäristöstä, vai onko vain uskotellut itselleen niin?

Onko kenties kuitenkin niin, että on itse käyttäytynyt pelkurimaisesti? Onko nähnyt tilanteen jota on suorastaan törkätty naamaa vasten? On kenties ollut halu tarttua siihen, mutta se tarvittava rohkeus on puuttunut?

Olisiko elämästä tullut toisenlaista jos kerranki olisi sanonut, vitut! Minä nappaan tästä kii!

>>740285 Olen pohtinut päivän mittaan elämääni jonka ilmiselvästi olen heittänyt menemään.

Luulin sen johtuneen itsekkyydestä. Olin väärässä. Kyse on ollut pelosta.

Ei mussa oo mitään vikaa vaan kaikissa muissa! Kerranki joku mulle auko päätään ja ehotti, että vika ois mussa. Meinasin jo hermostua kunnes muistin, että sehän se oli vaan vittuileva kyrvänsyylä.

Mutta jos totta puhutaan niin se on sitten ihan eri asia. Tää on kiva paikka missä voi purkaa tunteitaan jotka muodostuu milloin mistäkin kenellekin. Jos nyt haluut niin mä voin ottaa psykonautin roolin vähäks aikaa (ilman hintaa) ja yrittää AUTTAA sua (huom, sussahan se vika kuitenkin on ja vahvistan sitä sisäsyntyistä ajatusta tällä tavalla).

- Mikä on sun mielestäs ollut vikana sun ajatusmaailmassa? Olisit aivan varmasti voinut tehdä jotain "paremmin", mutta se riippu täysin siitä mitä pidät "parempana". Jos oisit vaikka aattelemassa, että miten oisin voinut tyydyttää sen toisen tarpeita paremmin että ei ois lähtenyt vaikka muuten asiat oli hyvin.. Sun pitää sillon miettiä, että mikä oli se lähtökohta ja mitä pidit sitten ittes vikana tai huonoutena.

Ja ei, ei ollut parasta mitä lähtökohtia sulle annettiin. Senhän nää halusit kuulla? Sen sijaan jos oisin sanonu, että en voi muodostaa mielikuvaa sun ajatusmaailmasta koska et oo kertonut mhin peilaat omaa ittees. Lähetään vaikka siitä :)

>>740289
>>740290
Kerkesikkin jo jottain kirjottaan. Oolspraidi den, lähtään niistä.

- Ei kaikki ei johdu sun ympäristöstä sillä sä ite olet ainoa henkilö joka on vastuussa teoistaan. Jos sä sössit niin se ON sun vikas. Siihen voi olla lieventäviä asianhaaroja, mutta sanotaanko vaikka näin että jos sä oot leikannu puukolla kullis irti ihan itte niin ei se oo kenenkään muun syytä vaikka ne möiskin puukkoja.

- Kaikki me kämmätään, siis ihan jokainen. Se kuuluu elämään. Se sattuu, mutta fiksut tyypit ottaa opikseen mokistaan.

Toi pelon hyväksyminen on muuten ihan helvetin hyvä asia. Harva äkkiseltään kykenee tai osaa myöntää, että mua pelottaa, tarvin apua. Ainakin mun kohdallani on käyny niin, että oon ilmaissu vaikka tunteitani niin onneksi ei ole sentään naurettu vaan jätetty täysin huomiotta. Ne on varmaan olleet vielä vaikeempia käsitellä kuin selkeä ilmoitus, että ei kinosta. Ylipäätään pelko on se mikä meitä ohjaa eniten. Toivo on ehkä sitten hyvä kakkonen.

Loppujen lopuks sun pitää päättää, että mitä sä haluat. Jos se on vaikka rakkautta niin ei se tuu kolkutteleen sun kotiovea vaan sun pitää aktiivisesti, joskin fiksusti, ilmaista vastakappaleille, että sua kiinnostais vakavampikin parisuhde. Jos muija/heppu lähtee pois niin tulipahan selväksi heti kerralla. Jos ne rupee naureskeleen sitten jälkeenpäin niin sehän vaan kertoo siitä, että minkälaisen miinan onnistuit väistämään.

>>740291 Minun lähtökohdilla kenestä tahasa ois pitäny tulla menestyjä. Sitä tässä olenkin pohtinut, kun minua monet sanovat fiksuksi, mutta eihän se ole sama asia kuin älykkyys.
G
Fiksusta tulee hyvällä tuurilla kirjastonhoitaja. Älykkäästä tulee se joka käskee apinan mennä luettoloimaa niitä kirjoja.

Ja duunareita vedetää aina hanurii. Ei heille ole mitää tilaa missää.

Ja sitte joku perseaukinen miettii tämmöstä skeidaa joka menee sen nupi yli iha sata nolla.

Parasta ruveta kattoo muumeja.

lmao vitun neekeri katon peiliin ja totean ei, minä voin olla vielä enemmän perseestä jos oikein yritän. elämäntarkoitukseni on olla kivi jokaisen kengässä. haistakaa vittu

Ehkä, mutta mitään ei kannata jäädä vatvomaan. Rajansa myös katumisella, sekä asioista pitää päästä yli

>>740293
Mites se yks biisi menikään sillon joskus.. meistä tuli muurareita, laivahuoria, suutareita ♫ .. aina ei mee nallekarkit tasan. Suurimmalla osalla ihmisistä on "hyvät" lähtökohdat päästä vaikka minkälaiseen asemaan. Siinä on just se ongelman ydin - kun melkein kaikilla on samat mahkut niin ei kaikkia voi lykästää yhtä paljon.

Esimerkiks mulla on täysin paska kroppa eikä pääkään ole kunnossa vaikka en mikään Lassi Kuhlman sentään oo. Suhteellisen moni jonka kans oon keskustellu syvällisemmin on olleet yllättyneen oloisia, että tuohan on ihan selvästi funtsinu asioita. Siinä tulee sitten se mun ongelma: mää mietin aivan liikaa. Jos ois joku pilleri millä sais laskettua äo:ta niin se on siinä ja siinä ottasinko niitä kourallisen. En mä sentään itteeni kovin skarppina pidä, mutta yleensä sanotaan että tyhmät on onnellisimpia ku niiden kapasiteetti ei riitä hahmottamaan isompia kokonaisuuksia. Ne voi ymmärtää sen, että ei kantti syödä naalin paskaa montusta, mutta sitten ne ei hahmota että miks ne on aina sitte siellä kuopissa ettimässä niitä luonnon omia pikku rusinoita.

Toinen esimerkki on vaikka tapaäänestäjät. Ne on valinneet puolueen joskus kuuskytluvulla ja kuvittelee, että ne on edelleen just samanlaisia ku sillon aikonaan. Otetaan ny vaikka demarit niin aina kun ne on vallassa niin niiden äänestäjien olot menee paskemmiksi. Ne samat jampat istuu baarissa valittamassa hallituksen kiristyksistä, mutta silti ne uskollisesti äänestää sitä yhtä ja samaa puoluettaan jota ovat aina äänestäneet. Kapasiteetti ei riitä ymmärtämään, että ei ehkä kantti äänestää puoluetta joka ei aja niiden etuja, mutta kun pälli ei riitä niin se vaan ei riitä.

Mulla oli sillon aikonaan melkoinen shokki ku tajusin jossain vaiheessa että ei perkele mulla oo sitä punamultamaalilla sotkettua taloa valkoisine ikkunan karmeineen, puolisoa ja tasan kahta ja puolta kakaraa pihalla huutamassa ku sillä yhellä valuu suolet ulos ku on vaan puolikas. Jää vain tyhjä tunne kun elämässä häviää ♪ Siinä kesti sitten pitkään hyväksyä tilanne, että ei mun elämä mennykkään niin ku olin kuvitellu että tietenkin menee. Siinä kesti pitkän pitkän aikaa, että kykeni hyväksymään tosiasiat. Sittemmin on helpottanut ku en enää oikeastaan edes välitä siitä minkälaista elämää mää vietän, jos tätä nyt edes elämäksi voi sanoa. Ihan vaan kuoleman odottelua, vähän ku ois helevetin hitaassa hississä menossa tuhanteen kerrokseen ja samalla soi rätisevä hissimusa ja hissi jumittaa vähän väliä ja ottaa takapakkia.

Mutta mä oon valinnu tän tien koska mää en jaksa enää välittää. Ei tää paska tästä tuu ainakaan paremmaksi muuttumaan vaan vuosi vuodelta tulee lisää paskaa tuulettimeen ku viimesetkin toimivat osat kehosta brakaa alta. Mutta se on sentään mun oma valinta. Aina vois valita toisin, mutta ei oo inspiraatiota. Sitten ku tosta hurtasta aika jättää niin mulla ei oo sen jälkeen enää mitään oikeaa syytä nousta edes sängystä ylös.

Mutta eksistentiaalista ahistusta voi helpottaa kirjottelemalla vaikka tänne luolastoon ja höpöttää menemään :)