hyvä me, me ollaan börheän parhaita :3

>>748577

Me ollaan kuninkaita :3

Paitsi että meni kyllä pitkään 7evill:den poismenon jälkeen, että pystyin tulemaan tänne. Vaikken herran eläessä osannutkaan kommentoida muuta kuin ":3" ja ":333"

Nappula is kill.

>>748581
>>748579
Ja sitte on gullitytöd

>>748589

Ne on tissipoikia :D

Ja jotkut täällä olleet kohta kymmenen vuotta.

>>748590
Ite oot mun vaimo :D

>>748591

Jep :D

>>748592

Mää olin nappulassa ensimmäisellä nikilläni hiljainen agentti ja jopa toisella nikillänikin hyvin hiljainen agentti jos ei lasketa pienen piirin chättiä. :D Meenkö mää näillä spekseille tuohon "Me" gategoriaan niin ehkä. :D Jossain hulluuden karusellissahan täällä pyöritään ja mikäs sen mukavampaa. :D

Sheeiit 💀

Tämä on erikoinen yhteisö, mutta yhteisö kuitenkin. Sellaisia ei netissä enää paljoa ole, kun perinteiset harrastefoorumit ovat pitkälti kuolleet.

No me ollaan niitä arkistojen kerääjiä. Me ollaan siellä missä pitää olla niin pitkään kuin vain pitää olla. Arkistoimme. Muistamme. Teemme sen, mikä ei ole helppoa vaan sen mikä on tehtävä. Tästä on hyvä esimerkki viime keväältä:


Eräänä loskaisena päivänä, kun vettä satoi tai saattoi se olla myös räntääkin, mieleeni tulvivat tukahdetut muistot Naurunappulasta. Olin kiipeilemässä Andeilla tavoitteenani tehdä oma ennätykseni. Kävi kuitenkin niin, että voimani alkoivat hiipua huolestuttavaa tahtia. Kun en enää jaksanut ja silmissäni alkoi sumentua, olin näkevinäni ihmismäisen mustan hahmon. Luulin jo hetkeni koittaneen.

Sitten kuulin Marcellinon ääneen "Mikä sinu olla?". En kyennyt vastaamaan joten Marcellino päätti nostaa minut voimakkaille harteilleen "Tuosta.." ja läpsäisi minua poskelleni pitääkseen minut tajuissani. Kun lopulta hän laski minut alas niin tajusin, että Marcellino oli tuonut minut omaan alppimajaansa jossa hän hieroi kylmettyneitä ulokkeitani viikon päivät "Tuosta hieroa...." En ollut kuitenkaan vielä täysin palannut voimiini. Siinä vaiheessa Marcellino laittoi maustemakkaransa suuhuni. Se oli noin 16 senttimetriä pitkä ja sillä oli myös paksuutta "Tuosta, maista..." Aloin hitaasti imeä ravinteita tuosta maustemakkarasta ja pian olinkin jo taas täysin pystyssä "H'ola!".

Vietin monta viikkoa Martsellinon luona ja sain joka päivä paljon ravitsevaa makkaraa sisääni. Mutta ei homolla tavalla, ei "EI" ei "eii" vaan miehekkäällä latinotavalla. Se pelastusreissu teki minusta miehen.