Oodi II, Taakka joka keventää sielua.
______________
"Poika!"
Hän jatkaa kuiskaten, laskien äänensä että vain poika voisi kuulla sen.
"Tulevatko ne? Montako seisoo? Onko sinulla sirppini?"
He olivat puhuneet kuin miehet, aluksi. Istuneet alas pöytään ja murtaneet leipää. Hymyilleet ja täyttäneet kupit.
Kaikki olivat olleet kohteliaita ja parhaimmissa kääreissään.
Poika oli huomannut että iltaa kohti laskiessa, pöydässä kieräneet naiset olivat vaihtuneet miesväkeen ja juomat väkevämpiin.
Toisen kuun laskiessa alkoivat varjot jo saada uusia muotoja, pieksäjäiset. Osa heistä oli kylmiä.
Poika vihelteli viestinsä Matkamiehelle.
"No nyt on minun aikani poistua armollisesta seurastastanne. Työn voimme aloittaa huomenna!"
Hetmanni antoi Tomille helisevän säkin. Aivan kuin tapoihin kuului. Hän antoi sen halaten isompaa miestä.
Tom kumarsi kylän vanhimmille, lausui rukouksen ja...
Ensimmäinen kylmäläisistä ei odottanut pitkään. Se juoksi pitkin katua raahaten jalkaansa perässään. Ulvoen kuin perkele se laukkasi ja syöksyi kohti Matkamiestä.
Tom heilautti kättään ja pysäytti räähkän seisoville jaloilleen. Se kaatui, hengähti ja vaipui manalaan.
Tom suuteli sormustaan ja kerkesi kääntyä hieman ennen kuin he olivat hänen päällään.
Dekaaniaatti
_______________
"Montako sormea minä ajattelen pitäväni pystyssä?"
*Nyt*
"Kaksitoista, mutta yksi niistä on minun!"
Veitsi laskeutuu pois kädeltä, toinen kuvitteellinen kurkulta.
"Hyvä, oikein."