Rekisteröitynyt
16.10.2017 18:21:52
Nähty
1447 päivää sitten
Sukupuoli
Mies
Viestejä
22 607
Tageja annettu
20 701
Vierailuja
32 332
Medioita
5 864
Medioiden näyttökerrat
2 126 094
Plussia
20 516
Saavutuksia
79
The Zenith Lamentation Cycle
:::::::::::::::::::::::::::::::
You are precious. You unbrake me.
So sinning beyond the sea.
I extort mammoth faces under the dreamscape.
Awaken! The pleasure will go.
Dark and sticky behind the clouds it no longer thrives.
I entice rabid keys below the air.
I reach! The insanity shall flee.
Strange and glowing near the earth.
I grasp hot sounds over the flock.
God! The thought is no more
translucent intangible
at a crossroads
the next life waiting.
In how many places
the refugee
unlearn his past
unable to stop.
A complete rotation of anything.
Through shrill wind and willful howls.
Everyday beauty and tenderness possess.
Next to you, in love, nothing less.
_______________________________________
- "...finding verses I often dreamed might be sent."
Sarja syntyi jonkinlaisesta inspiraation puutteesta ja halusta tehdä jotain samanlaista eri tavalla. Apuun riensi Language is a virus - sivusto runogeneraattoreineen. Pari ensimmäistä runoa ovat aikalailla yksi yhteen arvottuja ja copy/pastetettu.
Syklien edetessä aloin muokkaamaan runoja mieleisemmikseni muutenkin kuin rivityksen osalta. Se oli myös pakollista koska generaattorin rajallinen sanavarasto loi välillä hölmöjä runoja tai toisti itseään liikaa. Lisäsin joukkoon omaa ja säilytin runoista toiseen niitä teemoja, joita pidin sen kantavina ja toisiinsa yhdistävinä aineksina. Lainaan muotoa loppuun asti, mutta Pentan kohdalla oman kirjoittaminen on jo pääosassa. Trinity ja Cosend ovat täysin omaa työtä, kuten myös Zenith, jossa palaan generaattorin vain tapaillen nostalgiasyistä. Kirjoittaminen kesti yhteensä päiviä mietintöjä ja kypsyttelyä monessa pienemmässä pätkässä. (Niin nämähän oli ajastettu tähän tulemaan tiettyyn aikaan viikottain.)
Runojen nimet tulevat kyseistä numeroa tarkoittavista sanoista (esmes Heptad = seitsemän ryhmä) tai sitten uudelleenjärjestellyistä kirjaimista (htixs = sixth). Lopussa viivan alla olevat pätkät ovat Charles Baudelairen käännösrunoutta (kääntäjä A. S. Kline) ja toimivat kaikukoppana edellä olevalle runolle. Ne muodostavat yhdessä pienen runontapaisen. Linkki sivulle, josta runonpätkät on otettu.
Numero 11 on merkityksellinen henkilökohtaisista syistä. Se merkkaa päivää, jona päätin aloittaa elämänmuutoksen. Tämä ryyppääminen, itsesääli ja laiskottelu saa loppua. Sinullakin on lupa olla onnellinen. Parin kuukauden aikana olen joutunut pettymään itseeni vain pari kertaa. Se on huomattavan vähän aiempaan lähden. Ihminen ei kuitenkaan muutu päivässä, eikä kuukaudessa kahdessa. Ja kukaan ei voi päättää itse mitä hänestä ajatellaan. Olen aika masentunut, ja alakuloinen. Masentunut tarvitsee aina hyvän syyn tehdä jotakin, jokapäiväiset asiat voivat hetkittäin kasvaa ylitse pääsemättömiksi. Välillä jaksan kuitenkin käyttäytyä kuin normaali ihminen. Terveys on parantumassa ja en koe olevani enää henkisesti epätasapainoinen. Outo, check. Mutta enemmän itseni kuin vuosiin. Riittämättömyyden tunne on jokapäiväinen ongelma. Turha(?) on kuitenkaan vanhoja muistella muuten kuin opetuksina. Ehkä olen puolen vuoden kuluttua jonkin verran viisaampi. Toivottavasti en ainakaan juo (edit 3kk: no eipä tuo paljon maistu, pari kertaa kunnolla ja alkoholiton olut on kallista).
En tiedä lukeeko tätä kukaan tuttuni, mutta sanon nyt tässä ilman vastauksen painetta (myös säästyn itse sen kuulemiselta), että olen pahoillani siitä minkälainen olen ollut. Humalainen ei ole luotettava, eikä ystävällinen. Ainakaan minä en ollut. Tylsä-, ylimielinen, vihainen ja valehtelijakin tilaisuuden tullen. Useiden kanssa välit ovat varmasti palaneet lopullisesti, vaikka saattaisimme aika ajoin vieläkin nähdä toisiamme.
Erittelemättä asioita sen kummempaa, niin viimeisin vuosi on ollut täynnä aikamoisia pettymyksiä ja myöskin ahaa-elämyksiä. Mieshän ei sais vinkua, joten lopetan nyt tähän. Sallittakoon se.
In the furthest East, where, again, we might see when she tore her dress, on the briars, in her flight.
Come faint drawn-out sounds, more dead than the bell whom, more than your blacks, your vast eyes would enslave.
In the hot blue lands where God gave you your nature, now, one of them, with a pipe stem, prods you.
I’ve not forgotten, near to the town if some night when the logs whistle and flare making sweet air from my burning thought, finding verses I often dreamed might be sent.
Kaukaisimman idän mailla, jossa, uudelleen voisimme nähdä milloin hän repi leninkinsä orjantappuroihin pakoon pyrähtäessään.
Sieltä hiljaiset viipyilevät äänet, kuolleempana kuin kellon jonka, enemmän kuin tummat kulmasi, silmiesi aavat orjuuttavat.
Kuumeisen sinisillä mailla missä Jumala antoi sinulle mielesi, nyt, yksi heistä sinua piipunvarrella koettaa.
En ole unohtanut, lähellä kaupunkia josko joku yö kun halot viheltää ja leiskuu tehdessään hempeää aariaa polttavasta ajatuksestani, löytäen säkeitä joita usein uneksin tulevaksi.
Kiitoksia lukemisesta. Tämä on valmis tältä erää. Huh-huh. Ja sitten jotain muuta.
:::::::::::::::::::::::::::::::
You are precious. You unbrake me.
So sinning beyond the sea.
I extort mammoth faces under the dreamscape.
Awaken! The pleasure will go.
Dark and sticky behind the clouds it no longer thrives.
I entice rabid keys below the air.
I reach! The insanity shall flee.
Strange and glowing near the earth.
I grasp hot sounds over the flock.
God! The thought is no more
translucent intangible
at a crossroads
the next life waiting.
In how many places
the refugee
unlearn his past
unable to stop.
A complete rotation of anything.
Through shrill wind and willful howls.
Everyday beauty and tenderness possess.
Next to you, in love, nothing less.
_______________________________________
- "...finding verses I often dreamed might be sent."
Sarja syntyi jonkinlaisesta inspiraation puutteesta ja halusta tehdä jotain samanlaista eri tavalla. Apuun riensi Language is a virus - sivusto runogeneraattoreineen. Pari ensimmäistä runoa ovat aikalailla yksi yhteen arvottuja ja copy/pastetettu.
Syklien edetessä aloin muokkaamaan runoja mieleisemmikseni muutenkin kuin rivityksen osalta. Se oli myös pakollista koska generaattorin rajallinen sanavarasto loi välillä hölmöjä runoja tai toisti itseään liikaa. Lisäsin joukkoon omaa ja säilytin runoista toiseen niitä teemoja, joita pidin sen kantavina ja toisiinsa yhdistävinä aineksina. Lainaan muotoa loppuun asti, mutta Pentan kohdalla oman kirjoittaminen on jo pääosassa. Trinity ja Cosend ovat täysin omaa työtä, kuten myös Zenith, jossa palaan generaattorin vain tapaillen nostalgiasyistä. Kirjoittaminen kesti yhteensä päiviä mietintöjä ja kypsyttelyä monessa pienemmässä pätkässä. (Niin nämähän oli ajastettu tähän tulemaan tiettyyn aikaan viikottain.)
Runojen nimet tulevat kyseistä numeroa tarkoittavista sanoista (esmes Heptad = seitsemän ryhmä) tai sitten uudelleenjärjestellyistä kirjaimista (htixs = sixth). Lopussa viivan alla olevat pätkät ovat Charles Baudelairen käännösrunoutta (kääntäjä A. S. Kline) ja toimivat kaikukoppana edellä olevalle runolle. Ne muodostavat yhdessä pienen runontapaisen. Linkki sivulle, josta runonpätkät on otettu.
Numero 11 on merkityksellinen henkilökohtaisista syistä. Se merkkaa päivää, jona päätin aloittaa elämänmuutoksen. Tämä ryyppääminen, itsesääli ja laiskottelu saa loppua. Sinullakin on lupa olla onnellinen. Parin kuukauden aikana olen joutunut pettymään itseeni vain pari kertaa. Se on huomattavan vähän aiempaan lähden. Ihminen ei kuitenkaan muutu päivässä, eikä kuukaudessa kahdessa. Ja kukaan ei voi päättää itse mitä hänestä ajatellaan. Olen aika masentunut, ja alakuloinen. Masentunut tarvitsee aina hyvän syyn tehdä jotakin, jokapäiväiset asiat voivat hetkittäin kasvaa ylitse pääsemättömiksi. Välillä jaksan kuitenkin käyttäytyä kuin normaali ihminen. Terveys on parantumassa ja en koe olevani enää henkisesti epätasapainoinen. Outo, check. Mutta enemmän itseni kuin vuosiin. Riittämättömyyden tunne on jokapäiväinen ongelma. Turha(?) on kuitenkaan vanhoja muistella muuten kuin opetuksina. Ehkä olen puolen vuoden kuluttua jonkin verran viisaampi. Toivottavasti en ainakaan juo (edit 3kk: no eipä tuo paljon maistu, pari kertaa kunnolla ja alkoholiton olut on kallista).
En tiedä lukeeko tätä kukaan tuttuni, mutta sanon nyt tässä ilman vastauksen painetta (myös säästyn itse sen kuulemiselta), että olen pahoillani siitä minkälainen olen ollut. Humalainen ei ole luotettava, eikä ystävällinen. Ainakaan minä en ollut. Tylsä-, ylimielinen, vihainen ja valehtelijakin tilaisuuden tullen. Useiden kanssa välit ovat varmasti palaneet lopullisesti, vaikka saattaisimme aika ajoin vieläkin nähdä toisiamme.
Erittelemättä asioita sen kummempaa, niin viimeisin vuosi on ollut täynnä aikamoisia pettymyksiä ja myöskin ahaa-elämyksiä. Mieshän ei sais vinkua, joten lopetan nyt tähän. Sallittakoon se.
In the furthest East, where, again, we might see when she tore her dress, on the briars, in her flight.
Come faint drawn-out sounds, more dead than the bell whom, more than your blacks, your vast eyes would enslave.
In the hot blue lands where God gave you your nature, now, one of them, with a pipe stem, prods you.
I’ve not forgotten, near to the town if some night when the logs whistle and flare making sweet air from my burning thought, finding verses I often dreamed might be sent.
Kaukaisimman idän mailla, jossa, uudelleen voisimme nähdä milloin hän repi leninkinsä orjantappuroihin pakoon pyrähtäessään.
Sieltä hiljaiset viipyilevät äänet, kuolleempana kuin kellon jonka, enemmän kuin tummat kulmasi, silmiesi aavat orjuuttavat.
Kuumeisen sinisillä mailla missä Jumala antoi sinulle mielesi, nyt, yksi heistä sinua piipunvarrella koettaa.
En ole unohtanut, lähellä kaupunkia josko joku yö kun halot viheltää ja leiskuu tehdessään hempeää aariaa polttavasta ajatuksestani, löytäen säkeitä joita usein uneksin tulevaksi.
Kiitoksia lukemisesta. Tämä on valmis tältä erää. Huh-huh. Ja sitten jotain muuta.