On varsin uskomatonta kuinka mitättömänä ja merkityksettömänä ihmisten elämä virtaa kehdosta hautaan. Se on yhtä unenomaista hoipertelua latteiden jokapäiväisten ajastusten saatellessa heidät tympeän ja hengettömän arjen lävitse. Kukaan ei tiedä miksi he tikittävät ja minne he menevät. Masentunut ymmärtää, että varmaa elämässä on vain sairaus tai kuolema. Älykkö ymmärtää, että on parempi herättää kaaosta räkimällä kasvoille ja ryhtyä tappelemaan ennemmin kuin ajelehtia ifra-meren lahnana logististen valtavirtojen viemänä.
Elämän ei kuitenkaan tarvitse olla näin kurjaa ainakaan niin monille. Enkä tarkoita, että ryhtyisit miksikään pikkusieluiseksi tapaukseksi, jolle elämä maistuu koska omaat päivähaaveita joistakin trendikkäistä Instagram-Taivaista. Tarkoitan jotain, mikä ylittää inhan, lattean ja mielenkiinnottoman yksilöelämän. Kaikki pyhistely, mitä kulttuurissamme erilaisten yksilöiden ympärille kuherrellaan, on täyttä paskaa - yksilöelämässä ei ole ulosteen lisäksi paljoa sisältöä.
Kansallismielisellä tahtotilalla Suomeen muodostui valtava hyväntahtoisuuden voima. Hymyilevistä silmistä, kättelyistä, hyvänolon vuorovaikutuksista, uskosta itseemme, sekä tulevaisuutta tahtovasta edistysuskosta syntyi koko hyvinvointivaltion koneisto. Meillä on kaikille kansalaisille taattu koulutusjärjestelmä, terveydenhuoltojärjestelmä ja sosiaaliturvajärjestelmä, sekä niitä tukevat elimet, jotka ovat maailmanhistoriallisesti ainutlaatuinen hyväntahtoisuuden akti, vaikka jokainen virkailija ei aina muistaisi käyttäytyä kovin kohteliaasti.
Nykysuomen poliittisen kentän ainoa valtionmies - Markku Jokisipilä - on huomauttanut, että EU-integraation myötä kaikki puolueet hioivat itsestään kansallismielisyyden pois. Tässä näen merkittävän syyn sille miksi olemme eläneet viimeiset parikymmentä vuotta pysähtyneisyyden hetkeä. Perussuomalaisten olemassaolo on eräs oire kansallismielettömyyden erheestä. On selvää ettei heidän persuksistaan ulostulosteta valtionmiehiä - hehän ovat vain yksi sievä klikki kansakunnan sateenvarjon alla.
Avataan mikä vain suomalainen miestenlehti 50-luvulta ja huomaamme välittömästi sen kontrastin, että nykyaika ei tarjoa katseellemme muuta kuin jotain halpamaista hesaripornoa - ei mitään mikä herättäisi uskoa! Eräässä miestenlehdessä tehtiin matka uuteen vankilaan, jossa vangeille oltiin tehty paremmat puitteet ja toivottiin lisää sellaista. Nykyaikaiset sieluttomat BDSM-pervot osaavat vain räyhätä kovemmista rangaistuksista! Lehdessä uskotaan eleganttiin naiskeuneuteen, elganttiin kansalliskauneuteen, sekä kansalaisten vapauteen - omalla esimerkillä kutsutaan ottamaan osaa hyvän kehään. Sen ovat kirjoittaneet esivanhempamme, jotka omistavat synnyttämänsä elämän ja luovat siitä kaunista.
Pysähtyneisyyden aikakauden perilliset toimivat pimeydessä, missä heitä eteenpäin vievä valo on pikkumaisten halujen uumenista kumpuava valtiovarainministerin läpänheitto kansalaisten saksittamisella. Tämän tyhjyyden perillisillä (lue: kaikki puolueet) ei ole mitään korkeampia periaatteita joille elää. En voi kuin sääliä tätä aikamme köyhälistoa ja tiedostaa, että Lastenmaa voidaan turvata ainoastaan pystyynkuolleiden poliittisten koneistojen ulkopuolelta, kansanliikkeenä, ulkoparlamentaarisena Rautahuopana.
Elämä on lojaalista omistautumista itseä korkeammalle roolille ja sitten sinä kuolet.
https://www.youtube.com/watch?v=VMZtifFe_40
