Tyttö kasvoi heinäpellossa ja uutterasti tehden töitä, välillä auttaen naapurustoa tuoden leipää ja kalaa. Varttui. Lähti hakemaan kalaa paikalliselta kalastajalta. Kysyi kalastajalta pääsisikös mukaan kalastamaan. Kalastaja möntyi ajatukseen. Tyttö odotellessa osti torikauppiaalta leivän käntyn. Tyttö lähti kalastajan matkaan. Seilasivat aavaa merta kalastellen, saivat kaloja paljonkin. Palasivat uuteen satamaan sama leivän käntty mukanaan jota eivät kerkeneet syömään, koska kalastajalla oli ruuma täynnä syödäkseen.
Tyttö lähti alukselta leivän käntty ja pari kalaa mukanaan. Tyttö saapui vilkkaaseen satamaan jossa torikauppiaat, herrasväki ja työläiset kulkivat edestakaisin. Tyttö hämmästyi uuden kaupungin vilkkaudesta jota ei ollut koskaan nähnytkään. Hänellä oli mukanaan vain leivän käntty ja pari kalaa.
Hän tutustui satamassa mieheen joka tarjosi piian töitä. Tyttö pesi ja kuurasi miehen asuntoa. Sai syödäkseen. Hän samalla mietti kalastajaa kuinka hänellä oli meri avoinna. Tyttö silti kuurasi, piti laukussaan edelleen kaksi kalaa ja leivän käntyn. Teki töitä tehdessään isännän vaatimuksien mukaan kun tunnollinen työntekijä tyttö oli. Tyttö jäi kaipaamaan aavaa merta ja lähti palveluksesta. Tyttö otti laukkunsa joka sisälsi leivän käntyn ja kaksi kalaa. Lähti kaupungista pois kohti metsää. Joka oli sankkea. Tyttö istui välillä tammen juurakoille ja puhui metsän eläville tarjoten murusia leivän käntystä. Tyttö jatkoi sankkean metsän läpi vajavainen leivän käntty laukussaan. Sankkean metsän jälkeen huomasi polun kedolta jota oli muutkin kävellyt. Hän lähti seuraamaan polkua. Katseli kukkien loistekkuutta, hiveli käsillään kukkien terälehtiä, lauloi tuttua sävelmää ja hyppelehti tanssahdellen.
Päätyi kedon laitaan josta erkani kedolta kaksi polkua. Toinen jatkavan koivulehdikköön ja toinen kylään. Tyttö muisti, että hänellä on vielä mureneva käntty ja kaksi kalaa laukussaan.
Hän päätti lähteä koivulehdikkoon koska siellä on rauhallista eikä kaivannut kylän vilinää. Tapasi matkallaan kulkurin joka oli nälissään. Tyttö päätti tarjota hänelle yhden kalan jotta hän sai syödäkseen ja sai voimia jatkaa matkaa. Tyttö musersi leivästään murusen ajatellen että riittää matkan loppuun asti.
Koivulehdikön jälkeen tultiin pienelle polulle. Tyttö lähti seuraamaan polkua katsellen ja ihmetellen maisemia. Välillä kyyristyen antamaan hiirelle ja oravalle pienen murusen leivän käntystä. Tyttö saapui pieneen kylään jossa ihmiset uutterasti tekivät töitä. Kantoivat kaivosta vettä, äesti hevosen kanssa pellolla, ruokki katraansa vähäsillä muruilla mitä heillä olivat. Tyttö päätti mennä avuksi. Tyttö uurasti tilalla rystyset verillä jotta emäntä voisi viimeisillään olevana kaitseta katrastaansa. Tyttö sanoi vauvan tulon jälkeen ”minä olen apuni antanut, ota tuosta puoli kalaa”. Tyttö lähti laukkunsa kanssa jossa on vielä puoli kalaa ja pieni hippu murenevaa känttyä.
Tyttö kulki läpi kylän ja päätyi kivikkoiselle tielle ylös vuoriston. Vuoristolla tapasi miehen joka oli tummaan pukeutunut ja raihanen mies keppiensä kanssa. Tyttö antoi hänelle pienen murusen mikä leivän käntystään oli jäljellä.
Tyttö laskeutui alas vuoristosta pieneen satama kyään mukanaan enää puolikas kala. Kylässä oli vilskettä kuin osasi aavistaakkaan. Istui satamaan katsellen meren ulappaa kaivaten, miettien lähtisikös puolikkaan kalan kanssa merelle vai jäisikö kylään tarjoten kalaa sitä tarvitsevalle.