Kalle oli tavallinen metsuri, Kunnes eräänä päivänä hän huomasi, Kuinka oravat ja muutkin metsäneläimet sytyttivät hänen Pikku-Kallensa tuleen. Kalle viihtyi töistä entistäkin paremmin, Koska joka kerta hän tunsi palavaa intohimoa eläimen osuttua hänen kohdalleen. Kalle, joka oli ollut tavallinen naista rakastava suomalainen mies, Ja josta oli tullut tavallinen eläimiä rakastava mies. Kalle oli tullut kaapista ulos.
Perkele!
Kalle, meni päälle taikka alle, Se tuntuu paremmalle, Kun sylissä on iso nalle. Ka-Ka-Kalle se tykkää oravista, Lehmistä, lampahista Ja kaikista eläimistä rakkahista.
Kalle otti lopputilin, Sitten veti esiin pilin. Etsi metsästä poroja, Ne olivat metsän horoja. Ennen Kalle naisista tykkäs, Lopulta muille miehille lykkäs. Kalle huomas, hyvä on tulos Ja huusi: "Olen tullut kaapista ulos!" Kalle se elukoista kiihottuu, Näkyy iso ja vaahtonen suu. Kuumana käy niin kuin tulinen kuu Ja huutaa jänikselle: "I love you!" Kalle ei turhia paineita ota, Kunhan alla on peura ja kota Ja nurkassa ompi sininen potta. Kallelle kelpaa hiiri tai rotta. Viime vuonna Kalle kävi Espanjassa Vähän härän pyllyä rassaamassa. Kallelle sanottiin "Buena" ja "Sí", Mutta Kalle se nussi vain gerbiilii. Siellä sitä on monenlaisia ukkoja, Mutta Kalle hamusteli taistelukukkoja. Kalle se palasi Suomeen äkkiä, ja pääsi nuolemaan karhun säkkiä.
