Jos minä vielä joskus hommaan kissan, niin sen pitää oleman samanlainen kuin ottamamme kesäkissa Musta-Pekka (nimi, koska musta kissa valkoisilla tassuilla ja petollisen vihreillä silmillä). Löysi jonkun mökkiläisen luonta eräs syksy meidän wanhalle maatilalle ja jäi samantien kiehnäämään saappaan vartta. Oli leikkisä, hellyydenkipeä ja saatanan pahaääninen kolli. Kerran otti jonkun pienpedon kanssa yhteen ja siltä siinä taistelussa meni toinen korva, mutta se ei lämpimän kerman ja särkylääkkeen jälkeen haitannut. Jatkoi tuonkin tuoksinnan jälkeen yhteiseloa ja börheää paijailua useamman vuoden, kunnes yhtäkkiä hävisi. Tarina ei vielä tänäkään päivänä kerro jäikö se jonkun metsästäjän loukkuun, ilveksen suuhun vai löysikö jostain vielä paremman kodin. :/