Onhan tuo aika hurjaa länsimaalaisen silmin, mutta tässä pitää tehdä ymmärrys-face. Buddhalaisessa perinteessä sielu on jo siirtynyt ruumiista, ja jäljellä on vain tyhjä kuori. Joten miksei annettaisi ruokaa luonnolle?
Ilmahautaus on harvinainen tapa, mutta ihan kurantti. Ruumis on ruumis, vaikka ruusupuskaan paiskais.
Tiibetissä on käytössä myös ilmahautaus eli taivashautaus, koska maassa ei ole paljoa poltettavaa puutavaraa, ja kivinen vuoristomaasto ei sovellu ruumiiden hautaamiseen maahan. Ilmahautaamisessa ruumis hajotetaan ja annetaan petolintujen syötäväksi. Myös zarathustralaiset harjoittavat tätä tapaa: ruumis sijoitetaan ns. "hiljaisuuden torniin" ja petolintujen annetaan syödä se.