Olin lähössä kusettamaan meijjän rakkia ku ekan kerran sen eläissä oli satanu lunta. Pysähty kuin naulittuna. Varovaisesti koitti tassulla ja sitten vielä kielelläkin, että mitä vittua tää tämmönen taas on. Ku hoksas, että ei oo hätää niin sen jälestä reuhas aina menemään minkä ehti lumessa.
Keäväisin sitten aina etti sen viimesen lumikasan johon oli aina pakko päästä piehtaroimaan. Mutta se oli muutenki luonnevikanen. Ku tätivainaa erehty antamaan sille kerran kermapullaa niin se haukkumalla ja räyhäten vaati sitten samaa palvelusta joka kerta ku siellä kävi. Yks kerta kuitenki pääs käymään niin, että ei ollukkaan enää tarjolla. Tuijotti, aivasteli ja puisteli päätään. Ku sai tarjolle jotain kuivaa keksiä niin katto sitä, sitten tätiä, taas keksiä ja tätiä. Lähti siitä sitten muualle. Sen jäläkeen täti oli sille persona non grata.
[
5 viestiä
|
]
⭰
Felix not amused
Lokoisa göllöttelyasento
Ilmeeni kun herään darrassa melonipellolta
Börhkasvi
Kissit nukkuu söpösti
Kissagifejä
Anna mullekin
Aikainen herätys
Historian siipien havinaa
Really?
Biene börh :3
On tämäkin saatana työmaa >:3
Juha ja kissa
pystytkö tekemään näin..
Viiksekäs murakka
Ei osteta mitään >:3
pikkujätkä
ja näyttelijäpalkinto menee..
party hard
Niin hyvää villasukkaa :3
Et tarvitse tätä enää?
Taasko kuvaat minua >:3
Köydenveto, majesteettinen loikka ja hymyä huuleen