Muistanpa aikanaan kasarin alussa, kun tuollaisissa vihreissä helkutin isoissa tynnyreissä oli jotain saippuajuttua ja sitten yksi enoista oli saanut sellaiset kivat vankkarakenteiset vihreät tynnyrit kansineen kaikkineen jostain.
No, ne sitten pesi & huuhteli niitä innoissaan kaivosta kannetulla vedellä ja kuvittelivat niiden olevan puhtoisia - mitä kylläkään siellä kylän markilla mikään, ei niin mikään, ollut. Ja siis juoksevaa vettä ei ollut, oli vain kaivovesi ja elettiin 80-luvun alkua, jolloin kaikenlaiset sähkökäyttöiset pesurit olivat jotain ufomiesten puheita.
No, pari älypää-enoa ja ainakin toisen vaimo siitä sitten valmistamaan kiljua niissä tynnyreissä. Poro-pärö-spurdo-spärdö ja poika kuplimaan saunaan lauteiden alle.
Jossain vaiheessa tietysti kilju on valmista (tai ainakin kuvitteellisesti valmista) ja ei kun tynnyrit tupaan ja kilju maittaa.
Sitä sitten enopäät juovat ja sitä maistatetaan sukulaisilla (ns. sukumökki, joten infernaalinen meno aina päällä kun tuohon aikaan sisaruksista ainakin 3 puolisoinensa oli heinäkuussa loma-aikaan samanaikaisesti paikalla).
No, tuo "kupliva" ei oikein tahdo kelvata kaupunkilaistuneille. Toinen enopää vetää Nortti huulessa kiljua aikansa, kunnes toteaa, että on paha olo ja nyt riitti. Ja painelee nukkumaan narskuttamaan hampaitaan niin että konsertti käy.
No kilju-maisteri, master-kilju, vanhin enopää tietysti vetää over and out, ohi ja yli pahan olon tuolle puolen. Menee tuntia, toista, seuraavaa ja kiljua kuluu kunnes äijältä tulee saippuakuplia jumalauta röyhtäillessä suusta. Enopään on todella paha olo ja heittää välikuolemat jonnekin heinikkoon, josta onneksi löytyy suht nopeasti. Aikaa yli 40 vuotta, niin enpä enää muista menikö joku kusireissulle vai huolestuiko kilju-maisterin vaimo, mutta sieltähän ne paljaat jalat vilkkuvat.
Ja sitten on markki täynnä täpinää. Enopää, kiljukuningas, kuplajuomien keisari, on muuttunut aivan vihreäksi. Jokainen tietää ne tyypit, jotka maalaavat kroppansa seuraväreillä siniseksi ja moni tietää vakavan maksatulehduksen kanssa kärvistelevän kaljakännääjän, joka on keltaoranssi. Nyt oltiin samassa meiningissä, mutta tämä älypää-eno oli täysin vihreä. Saippuaa kupliva, oksenteleva, totaalisen sekainen ja 90% vetelänä.
No eihän sitä nyt tietysti siihen aikaan mitään puhelimia edes mökkipahasilla ollut ja kännykät tietenkin olivat ufomiesten juttuja. Jokainen jamppa & jamppatar markilla oli täyskännissä tai vaihtoehtoisesti vaahtosammuttimen kokoinen kakru. Joten mitä tekee osuuskunnan väki? Toteaa, että kiljukuninkaan ei saa antaa nukahtaa ja sen pitää nyt liikkua, vetää vettä ja kahvia.
Enopään perkelettä sitten yksi jos toinen kävelyttää läpi koko helvetin kesäisen yön. Äijää pidetään kainalosta välillä yhden tai kahden henkilön toimesta ja talutellaan. Aamulla oli äijä ollut jo paljon vaaleamman vihreä, vaikka vihreä edelleen ja se oli päästetty nukkumaan.
Seuraavana päivänä sitten vihreyttä oli edelleen, mutta kiljukuningas ei ollut enää muuta kuin vihertävä, ei vihreällä värillä maalattu viherkeisari. Ja perkele, hengissähän se säilyi siitä. Ja mikä absurdeinta, älypää-enot tekivät niissä samoissa tynnyreissä vuosien varrella helvetin monta kertaa kiljua. Paljon. Ja niitä tynnyreitä hommattiin ainakin yksi vielä lisääkin. Eivät tosin tulleet enää vihreiksi.
Vittu mitä menoa. Kilju-kuninkaalta meni reilun 20 vuoden päästä tuosta jalkojen hallinta, jalat lakkasivat kantamasta. Millä kaikilla aineilla oli asiaan osaa, on ikuinen kysymysmerkki. Siitä 10 vuotta eli noin 30+ vuotta tapahtuneesta meni henkikin.
En tiedä mitä on ikävä. Kaikkia poistuneita sukulaisia, lapsuuden iloa, sitä mielipuolista (vai tapahtumarikasta) menoa Etelä-Pohjanmaalla mökillä vai mitä, mutta monet (absurditkin, erityisesti ne) asiat ovat muistiin jääneet.