Perheellä oli monivuotinen "lemmikki" harakka. Söi kädestä, pomppi mukana, istui olkapäällä jne. Selvisi omillaankin. Eräänä päivänä lintu vain oli kadonnut ;_; Eikai niin tavaton tarina korvessa asuville.
>>607855 Meidän nurkilla oli vastaava yhteislemmikki, sekin harakka.
Kun se yht'äkkiä vaan katosi, niin parin viikon sisällä pelokkaat lapset tulivat itkien kertomaan aikuisille, että jyrki oli antanut sille ruokaa ja löyönyt LUJAA jollain mailanpätkällä. Harakka oli vielä yrittänyt turvaan, mutta mm. katkennut siipi esti lentämisen ja joku muu osuma tehokkaan hyppimisen, joten jyrki sai kiinni ja hakkasi sillä jonkin mailanpätkällä kunnes harakka lakkasi liikkumasta.
Mulla oli muksuna sellanen paska ilmakko ni ammuin harakan puusta, se ei pystyny lentää mutta hyppi eteenpäin vaikka päästelin siihen varmaa 30 luotia, no kyllä se lopulta kuoli. Sit sain 5,5mm ilmakon kiikarilla, sillä oli metka ampua räkättejä. Olin myös siilien suojelia ja ammuin harakat ja varikset. Olin iha hullaantunu siitä hommasta jossain kohtaa, heräsin 5 aikaa aamulla kesäsin ja menin väijyyn pellon reunaan, silloin oli otollisin aika ampua räksiä. No mikä nyt olikaan hienompaa ala-aste ikäsenä kuin oma pyssy. Isä laitto kyllä hommalle topin kun naapurin ukko käräytti mut isälle et ajelen mopolla ilman kypärää pitkin kyliä ase selässä. Mut ei se ollu ysärin alussa niin justiinsa sellasessa pikkukylässä.