Kuules nyt Paul! kaikki ihmiset ei vaan ajattele loogisesti tai ollenkaan :( Jos puhelinkin puuttuu, niin silloin ei ole ketään neuvomassa, joten ajattelun ulkoistaminenkaan ei käy päinsä.. keittiö ja koti on kuitenkin helpompia paikkoja suunnistaa ilman puhelinta.
Tiheä metsä on varmasti vittumaisimpia paikkoja joutua hukkaan. Asiaa ei helpota jos siellä asustaa enemmän lajeja, jotka voivat aiheuttaa terveydelle haittaa, kuin harmittomia.
Mutta kieltämättä jos siellä onnistuu luonnonvaraisena elämään sen pariviikkoa, niin pienen ajatuksen kanssa sieltä olisi varmasti pitänyt löytää rannalle parin päivän sisällä.
>>601235 >>601259 Googlettelin tätä vähän, ja ilmeisesti köpötellyt menemään ihan mututuntumalla. Oli aluksi ajatellut lepotauon jälkeen lähteä ihan samaan suuntaan mistä oli tullutkin, mutta sitten "sisäinen ääni" käski välttelemään tippuvia oksia ja ties mitä muuta. Suurin syy, että tuossa reissussa kesti loppujen lopuksi noin pitkään tosin lienee se, että tippui kolmantena päivänä 6 metriä kielekkeeltä alas ja rikkoi polvensa. Liikkumisnopeus siirtyi kirjaimellisesti ryömintävaihteelle. Amanda Eller, Hiker Lost in Hawaii Forest, Is Found Alive After 17 Days
>>601403 Jo kokemuksen perusteella metsässä kulkeminen ei ole ihan sama asia, kuin vaikka soratiellä. Samaan matkaan saa kulumaan karkeasti tuplat aikaa. Riippuen, että onko hoidettu vai ihan luonnonvarainen ryteikkö, jonka läpi puskeminen ei varsinaisesti ole herkkua.
Mutta kieltämättä asiasta voi tehdä itselleen hankalaa, jos järjen käyttö unohtuu. Polven rikkominen käy syystä, että matka hidastuu.
Valitettavasti asiasta on hieman kokemusta viimesyksyn metsästyskaudelta. Aamupassin jälkeen meni suo ojan ylitys vähän vituralleen kun penkka petti alta ja pääsi polvi vähän käymään väärässä asennossa.
2km käytännössä umpiryteikköä lähimmälle metsätielle. Haulikko kahtia reppuun, kivääri selkään ja joku männynpätkä sauvana tultiin hyvin hissukseen metsän läpi kuin Gandalffi konsanaan. Metsätieltä joku 2km viellä nuotiopaikalle jossa mönkijä parkissa.
Kotia kun pääsi niin pystyi sanomaan, että karvan vitutti. Siinä meni viikko kesälomasta talteen kun ei kaupassa kummempaa viitsinyt ylimääräistä kävellä.
Kun liikenteen melu lakkaa kuulumasta, niin sitä kiertää yllättävän pientä ympyrää. Suomalainen metsäkansakin eksyilee tämän tästä sienimetsiin, joissa ei ole missään kohtaa yli kolmea kilsaa kahden tien välissä.
>>601479 Se tuossa metsän keskellä rymyämisessä onkin. Toisilta se sujuu ihan luonnostaan, mutta eihän siellä ilman käytännön järkeä ja kokemusta pärjää mitenkään. Tai no pärjäsi tuo kaupunkilaistunut joooga-muijakin melkoisen hyvin ilman kumpaakaan. Itse olisin varannut jo tuolle alkupätkälle sen verran kaljoo ja tupakkia mukaan, että olisivat löytäneet muutkin ihmisetkin pelkän hajun perusteella viimestään toisena päivänä. Ja äänen.
jos aurinko näkyy ja sattuu olemaan toimiva kello mukana, niin eksyminen päiviksi on vaikeaa.. ilman kelloakin voi joten kuten suunnistaa auringon mukaan.
>>601524 Se tuossa hieman härnääkin, että kovin vihamielinen ympäristö ei ole voinut olla kyseessä, jos siellä voi pari viikkoa ryömiä edestakaisin löytäen kuitenkin juomakelpoista vettä ja mahdollisesti jotain syötävää marjojen muodossa.
En tunnusta omaavani niin hyviä suunnistustaitoja, että pelkkien oksien ja kusiaispesien perusteella löytäisi perille. Mutta kyllä auringosta nyt sen muutaman tunnin ajan saa osviittaa, että saa suunnan pidettyä edes kutakuinkan sinneppäin, jos yhtään on käryä missäpäin mahdollisesti alunperin oltiin.
>>601479 Kokemusta on kuten olettaa saattaa, se ei yllä lähellekään edes laiskaa kävelyä toisinaan, toisinaan on kallio jopa Suomessa joka pitää kiertää ja lopulta et tiedä missä olet. Ainut missä koskemattomassa metsässä voit jopa juosta, on täysikasvuinen kuusikko kunhan varot alimpia lahonneita, piikkejä jotka tähtää sun silmään. Tuolla luonnonesteet ja metsä ovat täysin eri luokkaa, veikkaisin. Aluskasvillisuus varmaan vittumaisinta.
>>601705 Täälläkorkeudella tuo ryteikkö viellä sellaista suhteellisen tuoretta ja melko suurella prosentilla suopohjaista. Seuran mailla näkee kyllä hyvin tarkasti, että milloin alkaa ja loppuu eri isäntien maat. Toinen parhaimmillaan sellaista lähes mukavasti käveltävää metsää ja toisella puolella ojaa alkaa sellainen perkeleen ryteikkö, että aurinko ei paista maahanasti. Ja arvatenkin se tutun koira haukkuu metsoa kilometrin päässä siellä ryteikön puolella...
>>601776 Metsää on niin paljon ettei sitä ehdi kaikkea raivata, vaikka todellisuudessa ehtisi jos tekisin leipätyökseni 40h/vko (5x6h itse työtä), mutta ei minusta siihen enää ole.