Nyt ollaan taas jännän äärellä! Kuvassa on Rooman keisari Iisak II Angeloksen äärimmäisen huonosta hopeasta valmistettu stamenon. Tämä on erikoisen muotoinen, koska keisari Mihailin aikana Rooman valtakunta luopui normaaleista kolikoista melkein kokonaan, ja kaikki vähänkin arvokkaampi lyötiin näin kuppityyliin! Normaaleita kolikoita tehtiin vuoden 1092 jälkeen vain kaikkein pienimpinä nimellisarvoina, tetarteroneina ja puolikkaina!
Erittäin huonosti lyödyllä etupuolella voitte nähdä Arkkienkeli Mikaelin täydessä sotisovassa. Takapuolella näkyy paljon parempi keisarin muotokuva, ympärillään maininta hänen despoottiudestaan. Kolmas kuva kertoo kolikon muodosta. Näitä ei noin vain puskettu taskuun.
Muistan jostain joskus lukeneeni juttua, että vissiin jollain hapoilla testasivat kolikoiden metallipitoisuuden ja sen avulla sitten kauppiaat laski, että kuinka monta kolikkoa piti saada vaikka sadasta kilosta läskiä. Nykyaikana kun rahan arvo on "vakio" niin jokaista vastaan tulevaa rahaa ei tarvitse erikseen tutkia pitoisuuksiltaan. Miten se käytännössä hoitu ennen wanhaan, kun itekkin tuossa meinasit nuita "huonosta hopeasta valmistetuiksi"?
Anteeksi, muistin väärin. Kyseessä ei ollut happo vaan ns. "hopearauta".
Jep. Esimerkiksi just Konstantinopolin valtakunnassa nämä kolikot piti ottaa vastaan keisarin määräämällä vaihtokurssilla. Päärahayksikkö oli ilmeisesti hyperpyron, joka oli kultakolikko, ja näitä piti mennä 48 per hyperpyron, kun niitä oikeasti piti maksaa melkein 200 per hyperpyron. Normikulut maksettiin stamenoneina ja tetarteroneina, mutta verot oli pakko maksaa hyperpyroneina: se tarkoitti että valuutanvaihtajilla oli hyvät apajat ja herkulliset mahdollisuudet riistää maanviljelijöitä!