Olipa kerran Pikku-Ahmed. Koulussa opettaja kehui "Pikku-Ahmed sinähän osaat suomenkielen niin hyvin kuin vain suomalainen voi osata". Pikku-Ahmed oli hyvin ylpeä ja kotimatkalla näki isoveljensä jolle riensi kertomaan "Opettaja kehui että osaan puhua, kirjoittaa ja lukea kuin suomalainen". Pikku-Ahmedin isoveli Muhis kirosi arabiaksi ja löi pikku-ahmedin silmäkulman auki. Pikku-Ahmed juoksi itkien kotiin äitinsä luo ja kertoi äidilleen että veljensä Muhis oli lyönyt häntä, äidin kuultua syyn äiti läväyttää kämmenellä pikku-ahmedia korvalle niin että korvissa soi. Pikku-Ahmed toikkaroi pökerryksissä olohuoneeseen jossa isänsä katsoo satelliitti kanavaa kotimaasta. Pikku-Ahmed: "Papa papa! Mama ja veli löi minua!" Isä: (arabiaksi)*Mitä? Miksi?* Pikku-Ahmed: "Koulussa opettaja kehui minua osaamiseltani suomalaiseksi". Isä: (arabiaksi) *Saatanan likainen nulikka, vai että vääräuskoisten tavoille olet oppinut! Odotas kun haen raipan niin saat selkääsi kuin huono nainen*. Pikku-Ahmed kipittää hippulat vinkuen pihalle ja karkuun läheiseen metsikköön, jossa istuutuu kivelle ja tuumii ääneen: "On tämä vittumaista. Heti kun kehutaan suomalaiseksi, niin samana päivänä 2 rättipäätä hakkaa minut ja kolmas yrittää tappaa"...
Jotenkin vaikea ymmärtää päättäjiä. Kannatan kyllä auttamista, mutta en pakolaisten sijoittamista pois savanneiltaan. Luontaisilta elinalueiltaan. Sama kun jääkarhun veisi saharaan tai norsun pohjoisnavalle. Sitä alkaisi hyvin pian vituttamaan.