treenasin vain vähän paint-käteäni. tv: peku

Tulikin mieleen... keskiviikkona kävin Rafikin ravintolassa. Rafik on vauhdikas hyperenerginen ; puhelias tunisialainen. Ja kun ravintolassa oli taas tarjoukset päällä, niin kysäisinpä, että mitäs tarjouksessa olevista suosittelet.

"Oiskoo pihvipäiivä?!? Ota possunulkofilee, wieninleikee...?"

Eli porsaan ulkofileellähän sitten mentiin. Oli iso, oli ihan hyvä (naudan lehtipihvi on kyllä 3x parempi) ja katosi kyllä kivasti.

Etnisen kaverin ruokapaikassa suomalaistumisen kyllä tunnistaa heti siitä, että possua lyödään nälkäiselle pöytään eikä kierretä tuota saastaista eläintä ja sen syöjää kaukaa.

>>87049
Kun nyt joku oli tämänkin plussannut, niin jatketaan tarinointia.

Tänään en käynyt Rafikin luona (kävin kyllä lauantaina sielläkin, Rafik itse ei ollut paikalla tosin), vaan kävin hieman hiljaisemmassa paikassa, koska normaaliin lounasaikaan Rafikin paikassa on välillä pirusti porukkaa ja älämölöä.

Anyway, pienessä bistrossa pääasialliset myyntiartikkelit ovat pizza ja kebab, mutta työpäivän ratoksi sitä haluaa jotain parempaa eli bistrosta valitsemaan lounaaksi porsaan ulkofilettä ristikkoperunoilla.

Kassana / kokkina kyseisessä paikassa on sellainen todella iso parrakas kaveri roiskeita täynnä olevan kumiesiliinsansa kanssa. Kyllä, pohdit juuri sitä stereotyyppikaveria Irakista tai Afghanistanista kertovista amerikkalaisista sotaelokuvista, joka toimii paikallisen äärijärjestön kiduttajana - ja elokuvassa kiduttaa noita saastaisia jenkkejä.

Jep. Juuri se.

Kaveri otti tilauksen vastaan ja palasi keittiöön, jutteli puhelimessa (kukkien kasvatusasioita tietysti) niitä näitä naureskellen samalla kun radion iskelmäkanavalla uutisissa kerrottiin Oulun viimeaikaisista tapahtumista. Ne pihvit? Kyllä, kidutettavaksi jenkin sijaan päätyi tällä(kin) kertaa Chimeran haluama saastainen sika. "Lyötiin kuin vierasta sikaa" -lausahdus pitää täysin paikkansa. Pihvit ottivat aika nopeasti lukua, kun iso kaveri murjoi niitä. Paikassa oli perkuleen kylmä, mutta sen lyöntituokion jälkeen kokilla ei ainakaan ollut kylmä. Pauke oli, paremman adjektiivin puutteessa, vakuuttava.

Elokuvien jenkille annettavasta kohtelusta erona oli vain se, että pihvi ei valittanut eikä päästänyt ääntä iskujen osuessa. TUMPS, TUMPS, TUMPS, TUMPS, PAM, PAM, TUMPS, TUMPS, TUMPS, TUMPS. Ja vielä vähän lisää. Ja toiselle pihville vielä samat. Sitten hieman "naamaa silitysrautaan" -efektiä, toiselle puolelle myös - ja kovemmankin jenk... pihvin oli luovutettava ja päätyminen lauselle oli selviö.

Kaverit lautaselle mukaan ja annos Chimeralle. Tietysti kumiesiliinan ja kumikäsineen kera toimitettuna. Mukana pihviveitsi, jolla elokuvissa muutama kaveri hoidetaan helposti päiviltä.

Pihvit olivat kovan kyydin vuoksi tällä kertaa hieman pienempiä kuin monesti, mutta erittäin maukkaita. Lisää suolaa hieman, niin saastaiset possut pääsivät kunnolla oikeuksiinsa.

Hyvä lounas, parempi mieli.
Kiitos bistrokokille jälleen kerran, hiton hyvältä maistui - ja kahvikin oli maistuvaa.