Nainen makaa yksin vuoteellaan peitto turvanaan Ääriviivat vartalonsa piirtää kuvan seinään valkeaan Siinä näkee hiekkadyynin jota karavaani vaeltaa Keidasta se janoaa, vaan keidasta ei löydy päältä maan
Sydäntä ei kierrättää voi Siinä liikaa mustaa on Sydäntä ei kierrättää voi Se on miltei loppuunkulunut
Vaan sillä on ruusuja sormenpäissä Ja sillä on sieluja seitsemän Sillä on liekit hännännokassa Huulet on suudeltu rikki
Mies on yksin huonessaan tyhjä lasi kourassaan Puhunut on henki pullon, kertonut niin monta tarinaa Aina samat, aina lohdulliset ovat neuvot viisaamman Lisää niitä janoaa vaan lisää ei nyt löydy päältä maan
Sydäntä ei kierrättää voi Siinä iso reikä on Sydäntä ei kierrättää voi Se puhki on palanut Enkä mä tiedä sitä missä mun kotini on
Vaan sillä on ruusuja sormenpäissä Ja sillä on sieluja seitsemän Sillä on liekit hännännokassa Huulet on suudeltu rikki
Sillä on ruusuja sormenpäissä Ja sillä on sieluja seitsemän Sillä on liekit hännännokassa Huulet on suudeltu rikki