astuu herraansa polkien kun katsoo läpi sydämmen armon vaade VAIPUU kun tuli käsky edessäsi kaikuu
Ristinkirot
sinne missä risti palaa missä valo tapetaan hetken rankaasi sahaan missä ei huomista ole ei siunausta kenenkään tässä missä itse seison anna tahtoni elää
hiljaisuus on kultaa hiljaisuudessa sen surmaan siksi nuorenakin kuollaan ei sydän lyö jos se on kultaa
puukko lävestä mädän läpi tuskan tämän sielun pimeän särkemän sinä olet se huuto olet se mätä olet se tuska se pimeä
hiljaisuus on kultaa hiljaisuudessa sen surmaan siksi nuorenakin kuollaan ei sydän lyö jos se on kultaa
sielu särkymätön se vie mukanaan sielu särkymätön se vie mukaan
hiljaisuus on kultaa hiljaisuudessa sen surmaan siksi nuorenakin kuollaan ei sydän lyö jos se on kultaa
kuka sanoi sinut parantavansa kun ei pyydetä liikaa, se on ansa kuka luovuttaa valtansa kun ei vaadi liikaa
on vain kaste pisaroiden nauha kyynel helmien edessä silmien sinisten tyhjä katse pimeyden kun sitä tottelee paha on takaisin tulla kunnia kunniasta sama herja parjatulla kun katsot peiliin kukaan ei katso takaisin kuka haluaisi nähdä tämän helvetin? maa ottaa vastaan olen ollut täällä aiemmin
väisty tieltäni sinä väärä miksi kukaan täällä sinua palvoisi sitä et voi pakoon juosta polvistu nyt iskee surun ruoska
on vain kaste pisaroiden nauha kyynel helmien edessä silmien sinisten tyhjä katse pimeyden kun sitä tottelee paha on takaisin tulla kunnia kunniasta sama herja parjatulla kun katsot peiliin kukaan ei katso takaisin kuka haluaisi nähdä tämän helvetin? maa ottaa vastaan olen ollut täällä aiemmin
tahdotko omiesi helmaan tänne ikävään ja saastaan on aika yön lasten raataa aika on paha aika on veri säilykööt vereni veret tyttärieni
on vain kaste pisaroiden nauha kyynel helmien edessä silmien sinisten tyhjä katse pimeyden kun sitä tottelee paha on takaisin tulla kunnia kunniasta sama herja parjatulla kun katsot peiliin kukaan ei katso takaisin kuka haluaisi nähdä tämän helvetin? maa ottaa vastaan olen ollut täällä aiemmin
on turha edelläsi käydä ovesta ansaan ei silti tule nauloja kämmen rankaan et pääse taakse et pysy tässä olet vain pimeässä kylmässä
kun nyrkki armon suo ja rinta lastan murskaa kun kuohut koskien huutaa palaamaan olet yksin ilman muiston harhaa kun mikään ei ole turhaa kuka veljensä murhaa SINÄ!
mitä etemmäksi näet sitä lähempää katsot astut kovana siltaa katkot et pääse eteen et pysy tässä pysyt aina pimeässä kylmässä
kun nyrkki armon suo ja rinta lastan murskaa kun kuohut koskien huutaa palaamaan olet yksin ilman muiston harhaa kun mikään ei ole turhaa kuka veljensä murhaa SINÄ!
on aika sinut kastaa sen kihlat kantaa saatana minä kuulun teille te kuulutte minulle tiedän sen tien tämän tien kuoleman tien ikuinen raataja tiedän tämän tien jolle kastaa saatana
on rukouksesi loppu AMEN kuka käskee kipua AAMEN kuka ei osaa katua AAMEN mistä murhan muistot AAMEN mistä raadot apeat
tietää miten mies hirtetään mutta ei pysty sitä itse tekemään pelko huiputtaa käskee viiltämään työntää viatonta edellään
in nomini dei nostri dei satanas luciferi exelsi
on aika sinut tappaa sen kirot kantaa itse sinä kuulut nyt minulle sille pahalle ajatukselle ja rukouksesi päättyy..
on rukouksesi loppu AMEN kuka käskee kipua AAMEN kuka ei osaa katua AAMEN mistä murhan muistot AAMEN mistä raadot apeat
sama päivä sama yö vainot viiltää rohkeutta syö liekki tumma kaikesta tuhkaa saa
torsona nojaa seinää vasten luu saha seassa ruumiin palasten hetkeen ei saa näkyä ala anna sieluni särkyä
näin naulittuja näin sorrettuja näin alistuneita ja ristisi palaa kun maa huutaa maa huutaa mieli hankaa ajatus raataa jokin sisällä kysyy Miksi? ei se pelko ei tämä viha vaan hurma pahan työn
näin naulittuja näin sorrettuja näin alistuneita ja ristisi palaa kun maa huutaa maa huutaa mieli hankaa ajatus raataa jokin sisällä kysyy Miksi? ei se pelko ei tämä viha vaan hurma pahan työn
Ave Satana
moni turha täällä vailla ymmärrystä ne sotkettakoon saveen aina yksin jatkan matkaa kun lähden saatille katumatta loppuun asti on sanomani Kuolema kaikille!
näin naulittuja näin sorrettuja näin alistuneita ja ristisi palaa kun maa huutaa maa huutaa mieli hankaa ajatus raataa jokin sisällä kysyy Miksi? ei se pelko ei tämä viha vaan hurma pahan työn