en tahdo murhetta kantaa vaan en tiedä kuinka voisin kaiken kurjuuden keskellä nähdä jotenkin toisin
kun kansojemme suurmiehet noissa suurissa toimissaan kompuroivat pimeässä kaaos kannoillaan
positiiviset pellet hellii hyvää ajatustaan ja elävät niin kuin paholaiset siksi pukeudun mustaan
kun yhteinen maailma on pelkkää mielikuvitusta minä pukeudun surupukuun ja surupuku on musta
jos oikeutta enemmän vain nähdä saan voin verhoutua vaikka lumenvalkeaan mutta jos maailma jatkaa pimeän matkan taivallustaan ylläni on surupuku ja surupuku on musta
eikä se juuri naurata ei se nostata mielialaa kun itkusta kaikki alkaa itkuun kaikki aina palaa
kun kokonaiset kansat käyvät pelaamaan pedon lukuun siksi pukeudun mustaan musta on surupuku
jos oikeutta enemmän vain nähdä saan voin verhoutua vaikka lumenvalkeaan mutta jos maailma jatkaa pimeän matkan taivallustaan ylläni on surupuku ja surupuku on musta
jos oikeutta enemmän vain nähdä saan voin verhoutua vaikka lumenvalkeaan mutta jos maailma jatkaa pimeän matkan taivallustaan ylläni on surupuku ja surupuku on musta