Risteyksessä odotellen paholaista saapuvaa Istun siinä harmaantuen, kukaan ei tuu vaatimaan Tosissaan ja kaikkeen valmiina, maailmasta luopuneena Aistimusten taakasta niin tiukkaan sovitellusta
Viimein kun jo melkein luovun astuu hämäristä hahmo Joka voisi olla nainen, joka voisi olla mies Nostaa käden huulillensa halkeilleille, kuiville Kuiskaa että kaikki kuulee, silmiin katsoo jokaista
Tule minun luokseni Tule minun kanssani Valu minun päälleni Loista minun silmiini Tule minun luokseni Tule minun kanssani Valu minun päälleni Loista minun silmiini
Ota neuvoa enkeliltä Koskaan et tajua vastausta Ota neuvoa enkeliltä Koskaan et tajua vastausta
Tule minun luokseni Tule minun kanssani Valu minun päälleni Loista minun silmiini Tule minun luokseni Tule minun kanssani Valu minun päälleni Loista minun silmiini
Tähän asti kirjoitettu, tähän asti eletty Tänne missä valokaan ei koskaan kulje mielellään Kun se tumma ilmanhenki astuu alas taivaan tieltä Etsii tiedolleen tukea, seuraa kysymyksen tuoksua
Ilman hapertama putki loivaan kulkee seinän viertä Alas tummaan käytävään valon harvaan läikittämään Kantaa ääntä vaikertavaa rohtuneessa nielussaan Aika kasvaa, hetki päättyy, häipyy huoneen oven taa
Istuu patsan miehenmuotoinen Maksoittuneen veren värjäämä Pultattuna tuoliin rautaiseen Vihittynä hetken kauneuteen Kasvoilla ei enää ilmettä Sydämessä tilkka verta Käsi kuiva, huulet rohtuneet Side tiukka silmillään
Tähän asti kirjoitettu, tähän asti eletty Ja tähän asti kirjoitettu, tähän asti eletty Ja hei
Luota lukuun itseesi ja pyhään geometriaan Luota lukuun itseesi ja pyhään geometriaan