Tätillä oli joskus kani, joka pureskeli jotoja. Kerran oli sohvan taus leimahtanu sinisenä ja ollu sellasta palaneen karvan haju ilmassa ja ajatuksiiin oli tietenki tullu, et se siitä. Mutta kanipa selvis ja fiksuna jopa oppi olemaan syömättä johtoja enää...