Ja kohta kani jahtaa kissaa... Jos on tasapuolinen leikki ja aidot kamerukset, niin vaihdetaan vuoroa välillä.
Joskus sata vuotta sitten mökillä aamulla serkun koira (nuori sekarotuinen, pystykorvaa ainakin siinä oli ja kaikkea mitä kanalavarkaisiin tarvitaan) ja kissa (saman ikäinen kuin koira eli eivät vielä "aikuisia") leikkivät keskenään hippaa: Vuorotellen toinen menee naurettavan pienen koivunverson taakse piiloon vaanimaan - ja toinen tulee tietä pitkin mukamas tietämättömänä... ja kun toinen ohittaa sen halvatun koivun rääpäleen, niin 100 lasiin ja jahtaamaan toista.
Kissasta kasvoi hiton fiksu ja kova "muualla tappeleva" kollikissa. Kotipiirissä vahti, että pienemmät kissat saavat ruokaa, piti koirat ojennuksessa, mutta säännöllisesti kävi narussa olevat koirat puskemassa ja "jututtamassa". Koira sai kudin kalloonsa myöhemmin säännöllisten kanavarkauksien seurauksena. Kissa vähitellen vietti suuremman ja suuremman osan ajasta muualla kuin kotosallaan jossain vaiheessa kadoten kokonaan.. eli vähintään 15 -vuotiaaksi (piti "kasvattikissoinaan" pari kissaa ja opetti serkun parille uudellekin koiralle, mikä kissa on - ja miten koira laitetaan pysähtymään juoksusta pelkällä katsomisella ja omien askelten pysäyttämisellä).