Näin ryssälässä

Kek! Kannatti ryypätä. Viikon päästä lennokki räjäyttää sen palasiksi.

Ihan loistavaa. Mitä enemmän rintamalle laitetaan tahdonvastaisia "sotilaita", sitä todennäköisemmin sota joskus päättyy vetäytymiseen. Eli kaikki venäläiset turvapaikanhakijat pikakäsittelyllä takaisin.

>>764581 ei sota lopu niin kauan kun se mulkvisti putin on elossa

Kunnon känniseikkailu.

Hehe.

Tiätteks jätkät, mä olin ryyppäämässä ja ku selvisin niin olinkin jo täällä rintamalla. Jos seleviätte täältä hengissä niin elekää juoko votkaa, tulee karmee kankkunen ja herää ihan eri maasta.

ps. Yks kaukanen sukulainen oli kova tinttaamaan niin se heräs kerran jossaki putkassa. Huuti vartian paikalle ja kysy, että missä se on. Vartija totes, että juoppoputkassahan sinä. Juupa rääkäs räähkän äänellään, että kyllä hän sen tietää, mutta että missä kaupungissa? Mulle kävi vähän sama leikkauksen jäläkeen. Olin heräämössä, leikkaus siis tehtiin ilman nukutusta, ja räpläsin puhelinta. Sukulaiset kyseli, että mistä ne tulee hakeen mut himaan niin kysyin sitte hoitsulta, että "missäs mää muuten tarkalleen oon?". Nauro menemään ja sano, että sairaalassa. Vastasin tietenki, että kyllä mää sen tierän, mutta ku kuski kysyy, että mistä se tulee mut hakemaan.

Siellä sitten ku olin päässy jo chillailemaan niin pari ämmää sano, että pitää käydä kusella ennen ku päästetään himaan. Sannoin, että ei kuseta. Vastasivat, että käy ny ees yrittään. Ei muuta ku vessaan ja hoksasin, että olin kussu housuun. Oli nimittäin koko alakroppa tunnottomana ja ku alko tunto tulla takas niin ajan kuluks testailin, että mitkä lihakset toimii. No sain tiristettyä vielä muutaman tipan niin olivat sitten tyytyväisiä (ei ne kylläkään vieressä olleet kyttäämässä). Siinä sitten ku oottelin niin oli vielä puudutusaineita sen verran verissä, että piti vähän puistauttaa päätä.

Sitten kuulu hiljanen ääni: "No niin, nyt mennään". Kattoin ihimeissään ja kysyin, että mihin vittuun tästä vielä ollaan menossa? Meinasivat, että olin sen näkönen, että pyörryn. Meinasin, että ei mua huippaa muuten, mutta vähän puudutusaine vaikuttaa ja tuli silmään semmonen klöntti, että näytti sumentavan näköä. Mutta se siitä.

>>764659 Selkäytimeen kun laitetaan puudutus, niin jossakin navan kohdalla kaikesta
alapuolelle jäävästä häviää tunto ja tietoisuus, että onko se minun.

Kävin hyvissäajoin tyhjentämässä rakon ennen operaatiota, että ei tulis vahinkoa.
Hauska käyttää kättä housussa, kun ei pikkuveikasta mitään tietoa, että kenen tää on :D

Heräämön puolella oli vähän tuskaista, kun yritti saada koipia liikkeelle eikä
mitään tuntunut tapahtuvan. Nousin käsien varassa paremmin istumaan ja jotenkin
siitä horjahdin eteenpäin.

Sujuvasti onnistuin lyömään naaman jalkoväliin patjaa vasten.
Normaalitilassa ei mitään jakoa, että sellaiseen asentoon taittuisi edes vaikka
joku painaisi selästä vähän väkisin.

>>764581
Se on semmonen homma tuolla itänaarpuis että ei paljoa paina tollaset paskiaiset. Kukaan ei tule nousemaan vastarintaan vaikka miljoona tahdonvastasta pakotettas samaa tyyliin sotaan.

>>764742 Tuon kansan lampaalle ominainen käytös on vuosisatojen kasvatuksen tulos.
Pienestä pitäen tuputetaan, miten ainoa totuus tulee viralliselta tv-asemalta/radiosta
ja kaikki muu on lähtökohtaisesti valhetta/propagandaa.

Menny vähän vaikeammaksi näin internet aikakaudella, mutta sen takia siellä onkin
nuo massiiviset sensuurit ja palvelunestot menossa, että hillitään valtiolle
epämieluisan tiedon leviämistä.

Ei sen puoleen, etteikö länsimaat kovaa kyytiä ole omaksumassa samoja systeemejä...

>>764682
Selkäydinpuudutushan se mullakin oli. Siinä ooteltiin kyljellään, että alkais pikkuhiljaa vaikuttaa (mulla ei puudutusaineet meinaa millään tehota). Lekuri tuumas, että on menny jo sen verran aikaa, että ruvetaas aukoon digiä. Protestoin, että kyllä mulla on ihan täys tunto vielä jalassa. Höhötteli sekä rupes piirteleen millä lie tikulla jalkapohjaan numeroita ja julisti itsevarmasti, että et sää tunne tätä. Oli kyllä hyvät ilmeet väellä ku luettelin ne sen skriivaamat numerot sille. No sitten ooteltiin vielä ja päästiin alottaan.

Ite operaatio kesti vaan jotain 40 minsaa (polvileikkaus) niin puolessa välissä sitten kipulääke rupes hyytymään. Vähän rupesin jo irvistelemään, kun leikkelivät kinttua auki ja sannoin, että voisko sitä lääkettä saada vielä vähän lisää? No anto ne uuden satsin. Sen jäläkeen olikin vitun letkee meininki :D

Kyynärpäästä kun leikkasivat jonku mätänevän ontelon niin vetäsivät jollaki isolla kuminauhakankaalla verityhjiön handuun, kyllä ne vissiin jonku pienen piikin anto siihen, mutta kuten sanottua niistä puudutteista.. No eikä mitä, ku hommien piti alkaa niin lekuri visko kaikki työkalut lattialle, joten ne joutu lähteen ettimään puhtaita ties mistä vitun periferiasta asti. Se leikki kestikin melekeen tunnin, käsi pystyssä ku Adolfilla konsanaan, aivan saatanallinen polttelu ja tykytys handussa. Ku vähän marisin siitä, että kestääkö tässä vielä kauankin ku alkaa käydä jo aika kipeetä niin lekuri vaan auko päätään, että iteppä et halunnut nukutusta.

No se runkkari sitten lopulta tikkas kyynärpään takas umpeen, melkeen kokonaan. Jätti siihen ontelon päätyyn avohaavan varmaan ihan vaan kusipäisyyttään. Se mätäni tasasesti monta vuotta vielä sen jälkeen, mutta en perkele menny ennää takas sille konitohtorille. Kuukauden tai parin välein ku vaan puristaa sieltä semmosta finnistä tulevan näköstä rasvaa pois ja pitää puhtaana niin kyllä sen kans pärjää.

>>764756 Ite näin operaation lasikatosta ja lasihyllyjen heijastuksista oikein hyvin, vaikka
siihen laittoivatkin vähän näkösuojaa, kun nilkan ekaa kertaa kunnolla avasivat kahta puolta.

Ihan dewaltin akkukoneella ja torx päällä pisteli toistakymmentä titaaniruuvia tuonne.
Ekan latan saivat kiinni ja luut läjään, niin kirurgi silleen oikein sähähti kuiskaten, että
voi perkele!
Sitten mutisi hoitajalle, että tuoppa lyhyempiä ruuveja, että nää menee läpi ja hankaa sääriluuta.

Menin siihen hymähtämään, että ei meillä töissäkään kaikki aina kerralla onnistu.
Tuumas siihen, että heillä tälläsen mokan huomaamatta jättäminen tahtoo aiheuttaa
ihmisille ongelmia tulevaisuudessa.

Ei mitään negatiivista tuosta hoitohommasta, kuin että illasta vähän ensiksi hoitajat kitsasteli
kipulääkkeen kanssa, kun leikkauksen lääkitys rupesi loppumaan.

Olivat siinä uskossa, että meikän tippaan oli laitettu jo kaikki tarvittavat lisäaineet ja kipulääkkeet.

Rupes tekemään jo vähän ikävää eikä uni tullut, niin muistin, että mullahan oli veksistä saatuja buranoita housuntaskussa. Tippapullo kainaloon ja lähin siitä ryömimään toiseen päähän huonetta kaapeille.

Pääsin perille ja sain vängättyä itteni pystyyn ja käsiksi näihin buranoihin.
5kpl 800-1000g buranoita kourapohjassa lähin tetsaamaan takaisin toiseen päähän huonetta
käsienpesu altaalle, että sieltä vettä niiden buranoiden nielemiseen.

Tässä ryömiessäni meikän vierustoveri sillähetkellä reipas 90 vuotias talvi, jatko ja lapinsodan
veteraani kyseli, että tarvinko apua.
Siihen tokasin, että kyllä mää pärjään ei tässä mitään hätää ole.

Altaalla vettä kyytipojaksi ja buranat huuleen.
Viellä yksi reissu takaisin omalle petipaikalle.
Tippapullo takaisin telineeseen niin ovi aukes. Hoitaja tuli laittamaan
sen unohtuneen kipulääkkeen siihen tippaan, joka olis pitänyt jo edellisen
työvuoron hoitaa...

En kehdannut sanoa, että mää tässä jo vähän alottelin :D

Ei käryä että mitä täti sinne tippaan lisäs, mutta hetkenpäästä rupes polte helpottamaan
jo senverran, että nukkumista pystyi ruveta harkitsemaan.

>>764933
Aikonaan mutsilta katkes joku perslihaksen jänne. Työarvauslääkäri tuumas, että ei mitään hätää, ota Buranaa jos käy kipeetä. Mutsi alko vaatimaan, että pitää ottaa magneettikuva niin ei vittu millään suostunu. No sitten yksityisellä puolella kävi omin rahoin ja kippas vitun kappas: se valahtanut pakara, tai siis sen reisilihakseen kiinnittävä jänne oli katkennut ja kutistunut jo niin, että sitä ei enää saatu kunnolla paikalleen. Sen jälkeen kävely on ollu hankalahkoa.

No yks työkaveri aikonaan Potsilla oli trukkikuskina (no pun intented) ku veti slipat ja nilkka jäi askelmien väliin. Käänty ilosesti jalkapohja pohkeen puolelle. No työterveydessä keksittiin, että kyllä se menee kipsaamalla.. Joo, hyvinhän se kipsi tietenkin saatiin. Mitä vaan akillesjänne oli revenny ja sen jälkeen se on joutunu käveleen niin, että heilauttaa nilkkaa eteenpäin aina astuessaan.

No sitten mun mummi oli aikonaan oliko se nyt polvi vai lonkkaleikkauksessa. Siellä ne sairaalassa rupes sitten suunnittelemaan leikkausta ku granny huomautti, että huonona se teidänkin suunnittelema jalka on, mutta kyllä nyt oli tarkotuksena laittaa kuntoon se paskemmassa kunnossa oleva. No eihän se lekuri sitä tietenkään uskonut ja väitti, että vanhus horisee vaan kipulääkkeiden vuoksi. Ku jatko saman sanomista niin joku hoitsu sitten hiffas, että hei, sen tyttöhän on just työvuorossa täällä sairaalassa, että hänpä käy kysäsemässä ihan vaan kaiken varalta. No mummo oli oikeessa. Lekuri vaan ihmetteli, että kaikenlaista sitä sattuukin. Vittu just.

Faija puolestaan kärsi jostaki ties mistä verepainetukosorganismista tai vastaavasta niin oli lekurin juttusilla. Se halus testien jälkeen määrätä jotku tappokuurit lääkkeitä niin faija sano, että ookko sä kattonut niitä uusimpia tuloksia? No ei ollu niistä kiinnostunut. Fatsi selitti, että muija on ruvennu laittamaan safkaa jolla ne huolestuttavat arvot on saatu laskemaan, että kato niitä tuloksia nyt kuitenkin ensin. Rupes röhönauramaan, että ei kuule pikkurouvan ruokavalioilla tämmöisiä asioita hoideta kuntoon! No eihän äijä antanu periks niin lopulta ku rupes kattoon niitä uusimpia tuloksia niin yski hetken aikaa ja lopulta totes, että et sä tarvikkaan mitään lääkkeitä, ku kaikki on jo hoidossa.

Yhen kerran se oli sitten taas lekurissa uusimassa mielialalääkkeitä. HERRA MUN VERENI, EI KUKAAN TARVITSE TÄLLAISIA LÄÄKKEITÄ!! EN UUSI!!!! No ei muuta ku vastaanottoon sanomaan, että tää kyrpä ei suostu uusiin reseptiä jonka hoitava lääkäri on antanut jo vuosia sitten. Toinen lääkäri sitten sano, että jo on ollu pösilö se lääkäri ja uusi reseptin ihan kiltisti. Itellä kävi vähän samalla tavalla aikonaan. Sillon oli vielä omalääkärit, eli ne jotka hoiti vauvasta vaariin asti samoja potilaita, oli kirjottanu mulle kans mt-ressun. Olin sitten kerran uusimassa sitä ku oli gaykalle lääkäri ja joku kandi siinä kattelemassa. Ku näytin reseptin niin heppu rupes nauramaan, kandi rupes nauramaan ja meikä ihmettelee, että mitä vittua. "Ei tommosia lääkkeitä tarvi ton ikäset, painus ny vittuun siitä.." No painelin respaan ja sanoin, että tuo teidän keikkalääkäri vaan vittuili mulle eikä suostu uusimaan ressua minkä omalääkäri on kirjottanu. Hoitsu sano, että anna se resepti ja lähti vitun äkäsesti vetämään. Tuli minuutin päästä takas ja sano, että nyt on uusittu.

Ja voi pojjaat, että näitä tarinoita riittäis vaikka millä mitalla, mutta jemmataan ne jotakin toista kertaa varten niin on jotakin mistä valittaa jatkossakin.

>>765011 Onneksi omat vaivat on ollut silmin nähtävissä, että tuon ei kuulu olla tuossa
asennossa luokan selviä keissejä, että puoskaritkaan eivät ole päässeet pätemään tyhmiä.

>>764742
Ei se ainakaan auta, jos kaikki putten kanssa millään tavalla ääneen eri mieltä olevat pelastetaan pois sieltä