>>611667
No joo mut siis määhän puhunki tolla tavalla vaan tamperelaisille. Ihmiset on sitten ihan eri asia ainakin yleensä.
Osa on niin yksinäisiä, että ne soittelee vaikka summanmutikassa numeroihin ja selittää juttujaan. Hankkiutuisivat psykiatrin juttusille ja lopettaisivat muitten terrorisoinnin, saatana. Faijallakin on yks entinen työkaveri, ihan mukava, mutta ei ymmärrä kellosta muuta ku että siinä on muutama viisari. Sitten ku sille lopulta joku sen entisistä tutuista vastaa niin kirjaimellisesti sössöttää eikä kukaan saa mitään selkoa siitä mitä se yrittää sanoa. Sen siskolla on sama kehitys(?) vamma. Molempien puhe on vaan "Hei mitäkuuluukhnfgnnngdfkjdfggdfgdfgnnnn...." Eikä auta vaikka kuinka monta kertaa sanois, että sori etten saanu nyt selvää, että sanokko uudestaan? Ja varsinki ku ei oo mitään käsitystä siitä, että mitä kello näyttää niin onko tuo ihme että faijakin vie yöksi kännykän vessaan ettei herää vartin välein ku sönköttäjällä on taas jotain mielen päällä vaikka asia jää ikuiseksi mysteeriksi.
Ja vittu nuo ns. "Hei, mehän ollaan nyt kavereita, että annappa ku soittelen sulle vähän väliä" on yksiä vittusaatanoita. Oon jo monesti kertonukki tarinan siitä yhestä kurssikaverista joka vajaan vuoden mittasella kurssilla keksi hiihtolomalla ruveta käyttämään aineita ja oli ainu joka ei valmistunu sattuneesta syystä. En muista antaneeni sille mun numeroa, mutta niin se vaan sitten rupes soittelemaan. Se oli jo sen kurssituksen aikana aivan sekasin ennen niitä aineita. Kuvitteli, että mää ja yks toinen oltiin WWF:n treenileireillä ihan vaan siksi ku sanottiin niin. Oli aivan töpinöissään. Se toinen kamu sano, että nyt pitää jo himmata ku tuo ei näköjään erota satu todellisuudesta. Sanoinki sitten sille, että ei me missään leireillä olla oltu vaan tää oli vaan huono vitsi. Ei se sitä haitannu, oli töpinöissään että olin keksiny niin hyvän jutun. Ei vittu ei saatana.
No ½ vuotta koulun jälkeen kuuluu luurista ringadingading. Keharihan se siellä. Kyselee, että onko mulla puhelinliittymää ku se myy niitä. Sanoin, että on mulla jo ja että soitit siihen. Mietti hetken... "ai niin jooo... no mitä sulle muuten kuuluu"? No kuuluu semmosta, että oon just menossa yhtiökokoukseen, että palataan sitten joskus heippamoro. En vastannu sen soitteluihin sen jälkeen. No kippas kappas, kerran sitten sattuu tulemaan kylillä vastaan kuskaamassa yhtä skarpin oloista sakkia ja päättää huikata että mitä kuuluu. Topsahuin kohalle ja sanoin, että tässäpä näitä opiskelujuttuja ja sen semmosia. Hihitteli kavereidensa kans aivan tolkuttomasti ja sanovat, että sen äitillä on synttärit niin kävivät ostamalla 500 markalla sille pilveä lahjaksi. Toivottelin hyviä synttäreitä ja jatkoin matkoja.
Ja on niitä muitakin tullu elämän varrella vastaan jotka ei osais etes tarralenkkareita laittaa jalkoihinsa. Tai jos onnistuisivatkin niin oisivat väärissä jaloissa. Ei semmosia jaksa. Vitsit vitsinä, pervoilut pervoiluna ja hulluus hulluutena, mutta idiootit... juu ei.