Ei ole sitten teini-iän tullut hirveästi telkkaria saati elokuvia (ainakaan ulkomaalaisia) katseltua, mutta eksyin viikolla intterin netin uumenissa jollekin hämärälle sivustolle josta pääsi näppärästi katselemaan maksutta ja kirjautumatta lähestulkoon mitä vain vuosikymmenten varrelta. Verestin aluksi muistoja muutamalla lapsuuden kasari- ja ysärielokuvalla, ja kerrankin kokonaan katsottu Blade Runner johdatti jatko-osansa ansiosta varovasti 2010-luvun puolellekin. Mutta palatakseni noihin vanhoihin kuviin, niin enpä uskonut miten erilainen tunnelma niissä on aikuisiällä katsottuna. Muistelin, että esimerkiksi ensimmäinenkin RoboCop oli vain jokin scifi-action-rymistely, mutta se on kuitenkin loppujen lopuksi aika tunteita ja ajatuksia herättävä elokuva. Valehtelisin, jos väittäisin ettei silmät kostuneet edes vähän Murphyn tutkiessa hylättyä kotiaan.
