Itävaltalaisen taidemaalarin syntymäpäivä ja minä vain mietin, että miten se oikein kuoli...

...ja mistä kummasta se sai sellaiset kamppeet päälleen ennen kuin se kuoli?
Ja kuka sen tappoi?
Olitko se sinä?
Vai olinko se minä?
Vai kuka, häh?

Aina yhtä itsensä huijaamista nykyään, kun kuvittelee pärjäävänsä yhden viikonlopun päivän ilman täyttä 24 tölkkiä kaljaa.
Säästäisi kyllä pitkän pennin, jos vaihtaisi tällä kulutuksella kokonaan väkeviin, mutta... tislaustuotteista tulee aina niin ylitunteelinen, surumielinen olo. Ei ole henkistä toleranssia moisiin ollenkaan. Kokemuksen puutetta kai.
Eikä se tuo viinam_perkele ole niin hyvän makusatakaan ku keskikepardi, kjeh kjeh.

4:44

Right-ho, that's my cue...

Tänäiltana Triten jämäkeittiössä makaronilaatikko-lasagne-kananmunasörsseliä.
Elikkäs vähän yrttisuolaa ja siipale voita kylkeen (pöperöön, ei omaan), setit pellille paperin päälle 200-asteiseen uuniin.
Varttitunnin päästä pelti ulos (niin, ja muista sammuttaa uuni vitun juoppo), niin on ainakin lautasellinen evästä huomiseen asti.
Tarjoillaan n. 5-asteisen lähikaupan halvimman keskikaljan kera.
Kiitos. Takaisin yläkertaan.

Nykyinen päivittäisessä käytössä oleva ATK-laite täyttää lähiaikoina kymmenen vuotta. Tai ainakin siitä, kun sen itse otin käyttöön. Mahdollisesti paljon vanhempikin.
Ostin aikoinaan halvimman pakettirotiskon minkä löysin ja kumman kiitteliäästi tuo on omassa käytössä palvellut. Youtubesta kun vaan muistaa ottaa "elokuvamaisen valaistuksen" pois päältä, niin vielä rokkaa kuin olisi vuosi 2014.
Voisi ostaa kuun vaihteessa vaikka pienen purkin paineilmaa ja ikään kuin hyvin palvelluiden vuosien kunniaksi putsata sisältä vähän pölyjä.
Toimisikohan tämä vielä seuraavat 10 vuotta...?

Kevät toi, kevät toi muurarin
Kevät toi, kevät toi maalarin
Kevät toi rakennuksille hanslankarin
Ja rannoille hampparin

Baijerilainen...
mutta japanialainen...

Luolastossa oli niin silmiinpistävä kulttuurivaje, että jouduin paikkaamaan sen ihan omin käsin.
Ei tarvitse kiittää.

Sauna saatana

Nyt kun rupesin tylsyyksissäni ja turhautuneisuuttani tuota mökkireissua varten hankittua kaljalaatikkoa tuhoamaan, niin mieleen muistui vielä melko tuoreessa muistissa oleva viime yön kuumeuni.
@Tyhmä-Antero oli herättänyt Naurunappulan henkiin.
Sillä erotuksella tosin, että sivusto itsessään tuntui käytettävyydeltään kuin luolasto ja perinteisen ulkoasun punainen/valkoinen oli vaihtunut joksikin oranssiksi/vaaleansiniseksi. Logossa ja taustassa komeili sen avatareista tuttu kierosilmäinen naama.
Jokseenkin, paremman termin puutteessa, dystooppinen uni. Vaikkei minulla ikinä henkilökohtaisesti Ahma-Tynteröä vastaan ikinä mitään ollutkaan.

Viime viikonloppuna tuli kaveriporukalla suunniteltua vähän kaikenlaista juhlapyhien ajaksi. Mersu-vanhuksen kiusaaminen käyntiin, sen siirto seuravana päivänä veljen korj- *köh* huoltotiloihin, mökkeilyä ym.
Mersu lähti eilen kahden vuoden ajamattomuuteen nähden melko vaivattomasti käyntiin. Noin minuutin yhtäjaksoisen starttauksen jälkeen konehuoneesta alkoi viimein korviin kantaumaan tuttu OM615:n kalkatus ja autokatoksen lähistön täytti kaikkien rakastama dieselin (vuosikertaa 2021) tuoksu paksun synkänharmaan savun saattelemana. Ai että, tällä sitä sitten lähdetään perjantaiaamuna pääsiäistä viettämään niin kuin silloin kunnollisempina aikoina.
...
Eipä tarvinnutkaan sitten lähteä mihinkään, kun yöllä iski 38 asteen kuume.
Pettymyksen määrä on melkoinen...

Keskikaljan nostattama valtava nostalgian tunne pyyhkäisi koko mielen lävitse niin voimakkaasti, että taidan lähteä katsomaan mitä tapahtuu synnyinseuduilla...

Kun heittää jääkaapista vihanneslaatikon keittiön pöydälle, niin sinne mahtuu enemmän kylmää kaljaa.

Tarkoituksena (taas) oli olla koko viikonloppu ihan vissylinjalla, mutta kaverit oli eilen niin hyviä neuvottelijoita, että kyllä sitä taas köyhän janoisen selkäranka notkahti (taas)...

Noh, tulipahan ainakin kehuttua paikallista baariyrittäjää siitä valinnasta, että teinidiskohelvetti ja karaokeosasto ovat nykyään erillään. Hyvä meno, Topi S. ja Kari T. soi kovasti ja kaikki nautti.
Valomerkin jälkeen siirryttiinkin sitten toiseen (sana varsinaisessa merkityksessä) baariin, ja kyllähän sielläkin hienosti humaltui, mutta... sanalla sanoen absurdia. Helvetti mitenkä äkäisiä väkiviinan voitelemat ihmiset osaa olla toisilleen ja vielä loppujen lopuksi melko mitättömistä syistä.
Tunti itsensä välillä kuin joksikin terapeutiksi, vaikken nyt varsinaisesti mikään voittaja ole itsekään :D

Mulla oli viimeyönä niin hyvät jutut, että taidan jakaa niitä tänään luolaston ulkopuolellekin.
Nähdään sunnuntaina... o7

Melkein 30 vuoden lievästi sanottuna laiskan etsinnän jälkeen se sitten viimein löytyi.
Nimittäin serkuilla oli joskus aikanaan ysärillä sellainen joku (ei ilmeisesti kovinkaan kallis) Yamaha-merkkinen syntikka.
Eli Yamaha PSR-12.
Mitä sitten? No sitä sitten, että se kuulostaa ihan samalta kuin ne kaikki 80-/90-luvun legendaariset pelit mitä tuli peliteltyä samalla äänikortilla melkein vuodesta '95 2005 vuoteen asti. OPL.
Kuitenkin, tämä selittää (ehkä lähes) kaiken tuon ainakin 8 vuotta jatkuneen pervession noita Jeesuksen aikaisia Yamahan-äänilaitteita kohtaan.

Pitää tehdä vielä tarkempia tutkimuksia onko kyseessä tarkalleen ottaen OPL2 (YM3812, hyvä) vai OPL3 (YMF262, paras). Ei välttämättä tosin tänään.
Voisi melkein jo aistia sen kiinnostuksen kihinän, kun laittais jo nyt puhelua soimaan semisti sammaltaen aamutuimaan :D

Lueskelin kymmenisen vuotta sitten neloskanavalta luotettavalta taholta, että Japaniassa sienien käyttö huimaustarkoituksiin muuttui laittomaksi vasta 2000-luvulle siirtyessä. No, joopa joo...
Sittemmin rupesin miettimään, että ilmanko sieltä on tullut ainakin viimeiset 20 vuotta sellaista soopaa. Maken järki.
Kunnon vanhan kunnon taiteilijat ei saa tarpeeksi inspiroiviva aineita tarpeeksi helposti, niin ne lähtee helevettihin sieltä animetehtaalta. Tilalle tukee koko elämänsä pelkkää animea kuutiokomerossa katsoneita ja elämää kokemattomia soijapoikia. Eivät ole ehtineet edes mato-ongella käydä kesällä kertaakaan helevetti.

Miyazaki oli oikeassa.

*unzips katana*

Don't be too sad, 'tis simply the future you chose...

Sisäistin vasta nyt sellaisen ajatuksen, että etenkin medioiden osalta edellisvuoden (yhtään henkseleistä paikuttelematta niin ehkä parhaimmat, tällä tunnuksella) omatkin plussat hävisivät suoraan bittiavaruuteen...
Kai tästä nyt pitäisi joku korvaus saada?

Aikansa kun takoo Youtuben hakulootaan oikeita termejä, niin viimein löytyi oikein nousevan auringon maasta suorastaan sukulaissielu.
Nimittäin puolisen vuotta sitten perustettu kanava, mihin on ladattu vain ja ainoastaan Touhou-musiikkia vanhan kunnon, kunnon vanhan Sound Blaster 16-äänikortin soittamana

(koko soundatrackiä kuuntelemattomille 50:28 on muuten sitten se kohokohta)
Tekisi mieli lähettää tuolle kanavan perustajalle oikein sydämelliset kiitokset, mutta ne on nuo kuuriimut niin perhanan vaikeita tällaiselle eurooppalaisiin kieliin juurtuneelle... Helevettiäkö niillä pittää olla kolmet eri "aakkoset"...

Jaahas, niin se vaan tämäkin sivustopahanen porskuttaa taas eteenpäin entistä... entisempänä...
Helvetti, olisi kyllä joutanut samoilla vauhdeilla palautumaan jonnekin 2019 paikkeille. Silloin oli kunnollista.

Nothing left to do...
When a man reaches this age,
sleep is his best friend

Sain vähän aikaa sitten polkupyörän. Enovainaan kolmivaihteinen Helkama Kulkuri, vuosimallia... oletettavasti jotain Kekkosen aikaa kalsarinsinisestä värityksestä ja tekstien tyylistä päätellen.
En ole moisia härveleitä käyttänyt varmaan ainakaan 20 vuoteen, joten yllätin jopa itseni, että pysyin mokomalla munamankelilla edes pystyssä.

Perkele sentään.

Ironista sinänsä, että vaikka sitä on ajokortin saamisen jälkeen (ja varsinkin sitä ennen) ajanut lähestulkoon yksinomaan vanhoilla saksalaisilla autoilla hitaasti ja rauhallisesti, niin siltikin sitä tarpeeksi kaljoittuessaan eksyy kuuntelemaan jotain vahvasti japanialaisiin autoihin liittyvää luisuttelumusiikkia.
Joko sitä kuuntelee vain siksi, että koko genre on aikamoista huvittavaa meemisoopaa tai sitten jossain mielen perukoilla uinuu joku ihmeen valloilleen pääsemätön vauhtipirulainen jota tekee mieli härnätä.