6evillin alkuunlaittama ja Tyhmä-Anteron inspiroima (en unohtanut sinua hapsi_) kevyt kertomus elämästä kai yleensä, tällaista nyt sattuu kaikille. Juoni syntyi nopeasti, ja sen myötä myös teksti, joten sanojen kanssa ei ole tässä liikaa nokkeloitu, vaan ihan helpoksi hupailuksi laadittu.
Hauska tosi tarinasta: Jotta tarinan Antero ei alunperin ollut Antero, mutta saatuani tarinan valmiiksi, huomasin kuinka päähahmon tyhmyydenpelko sopi siinä määrin suloisesti Anteroon, että ihan sitten vitsillä nimesin uudelleen Anteroksi.
Pitemmittä puheitta: Uudet naapurit.
Marjaana sulki ulko-oven perässään ja huikkasi miehelleen eteisestä, nostaessaan kasseja kantaakseen ne keittiöön:
-“Niin se uusi pariskunta oli muuttanut tuohon meidän tien päähän, Jukka ja Marko, törmäsin heihin kaupassa, varsin mukava nuoripari”
-”Niin että ketkä olivat?”
-”Jukka ja Marko”
-”Niin että keitä olivat?”
-”Pariskunta. Voi Antero, ei sitä homoutta tänä päivänä kannata enää surra, se on ihan normaalia”
-”Vai niin”, tuhahti Antero vanhankantaisesti. Hän oli syntynyt ja kasvanut maailmaan jossa avio oli hyvin yksiselitteisesti hänelle selvitetty. Antero käänsi televisiosta keskusteluohjelman, jossa jälleen puitiin homoutta, kuin ei maailmassa enää muuta aihetta olisikaan. “Varsinkin vanhemmasta väestä löytyy vielä väkeä, jotka julistavat, etteivät ymmärrä homoutta, mutta enemmän kyse on opituista asenteista, ennemmin kuin ymmärtämättömyydestä. Vaatisi jo suoranaista tyhmyyttä, jotta ei ymmärtäisi niinkin yksinkertaista asiaa kuin samaa sukupuolta olevien rakkautta”.
-”Vai niin”, mutisi Antero mietteissään. Hän oli sitä mieltä ettei ymmärtänyt homoutta, mutta toisaalta hän ei pitänyt laisinkaan siitä että häntä pidettäisiin tai kutsuttaisiin tyhmäksi. Kyllä hän ymmärsi asiat siinä missä muutkin, usein jopa paremmin kuin muut. Mutta että homoja heidän tiensä päässä. Sitä sietäisi sulatella. Ei sillä etteikö hän ymmärtäisi asiaa, mutta hän ei vain oikein tahtonut ymmärt… Siis että hänen maailmankuvastaan sellaista oli vaikea… Niin tai siis että eihän se nyt sillä tavalla että miehet keskenään. Ajatus jäi vaivamaan Anteroa, sillä koskaan aikaisemmin kukaan ei ollut keksinyt väittää häntä tyhmäksi moisen asian vuoksi. Mutta tyhmä hän ei ollut, sen hän tiesi. Antero pyöri sängyssä pitkälle yöhön pohtiessaan, että miltä kannalta hänen tulisi asiaan suhtautua. Ehkä ne uudet naapurit pitäisi nähdä ensin, ja tehdä sen pohjalta johtopäätöksiä. Ei ne televisiossakaan kaikkea tiedä, mutta tyhmä hän ei ollut.
Seuraavana aamuna Antero totesi vaimolleen Marjaanalle käyvänsä uusien naapurien juttusilla, ihan vain tervehtimässä, kuten hyviin tapoihin kuului, olivat sitten vaikka muuttaneet marsista. Marjaana ilahtui ideasta ja jäi korjaamaan aamiaispöytää Anteron pukiessa lakkiaan päähän poistuessaan ulko-ovesta. Antero saapui uusien naapureiden ovelle ja koputti napakasti kämmenet hioten. Marko tuli avaamaan oven ja esittäytyi. Jukka saapui ovelle Markon taa Anteron esitellessä itseään ja asiaansa:
-“Niin kun tuota meillä tuo uusi kota saatiin juuri valmiiksi, ja koekäyttää pitäisi, jotta polttopuuta olin Ismon huoltamolta hakemassa, niin ajattelin että olisiko nuorista miehistä löytynyt kantoapua, naapureitakin kun nyt ollaan?”
Jukka ja Marko suostuivat ilomielin auttamaan ikämiestä klapien haussa, ja he lähtivät Anteron kyydissä Ismon huoltamolle. Pihaan päästyään Antero kertoi että ajat olivat olleet kovat, minkä vuoksi Ismolla oli vaikeuksia huoltamonsa kanssa, ja siksi hän tuli ostamaan polttopuut häneltä, vaikka niitä oli liiteri vääränään ennestäänkin, mutta että asiasta ei tarvitsisi kertoa Ismolle tai muutenkaan kylillä sitten huudella. Miehet lupasivat pitää Anteron motiivit omana tietonaan. Antero pääsi huoltamon ovelle kun Vihtori, vanha tuttu kylältä, huikkasi, että Antero on sitten löytänyt nuorempaa verta seurakseen. Antero säläytti takaisin että “taitaa harmittaa kun et itse pääse mukaan”. Vihtori räkätti autoonsa noustessaan että “no sinähän sen sanoit”. Antero hörisi itsekseen astuessaan sisään. Oven ylle asetettu kello kilkatti tuttavallisesti ja Ismo kömpikin hetimiten takahuoneesta tiskin taa pyyhkiessään käsiään esiliinaansa.
-“No mutta Antero, minkäslaista?”.
-“Niin, kun tuo lääkäri määräsi, että ei saa tätä olkapäätä nyt hetkeen rasittaa, ja juuri kun meillä se uusi kotakin valmistui, niin joutuu nyt sitten ostamaan klapit”.
Ismo myi tuttava-alennuksella pari säkkiä puita, jotka Jukka ja Marko kantoivat Anteron autolle ja lastasivat auton perään. Loppumatka turistiin uusien naapurien edellisestä asuinpaikasta ja että miksi päättivät muuttaa tänne syrjään pieneen kylään. Perille päästessään uudet naapurit kantoivat klapisäkit uudelle kodalle ja hyvästellessään toivottivat tervetulleeksi tupaantulijaisiin jahka olivat saaneet muuton valmiiksi. Antero ei sanonut mitään, hymyili myhäillen ja nyökkäili kättänsä löysästi heilauttaen painellessaan sisälle. Marjaana kysyi kotona, että mitä mieltä Antero oli uusista naapureista. Antero möläytti vilpittömän mielipiteensä, että “kerrassaan reippaita miehiä, kerrassaan mukavia naapureita”, eikä voinut enää korjata sanomisiaan muistaessaan, että mitä mieltä hän olikaan homoista. “No jaa, homoja tai ei”, tuumi hän mielessään.
Antero ajatteli saavansa nukkua ensi yön rauhassa, mutta hän huomasi jälleen valvovan ajatustensa kanssa: “Miten he olivatkin niin iloisen oloisia. Ja niin reippaita nuoria miehiä. Ei tämän kylän miehet osanneet muuta kuin lorvia kapakassa ja nujakoida. Lieneekö siinä homoudessa sitten kuitenkin jotain perää”. Ei Antero tyhmä ollut, ja tieteen nimissä kysymyksiin tuli etsiä vastaukset. Tällaista vain ei ollut ennen tullut tarvetta pohtia.
Seuraavana päivänä Antero tuumasi vaimolleen Marjaanalle, että hän lähtisi Vihtorin kanssa Mäyräsaareen saunaan ja kalaan. Hän oli aamulla jo soittanut Vihtorille ja sopinut asiasta.
-“Ai ryyppäämään?”, kysyi Marjaana tiskatessaan astioita.
-“Niin”, totesi Antero ja puki lakin päähänsä poistuessaan ulko-ovesta. Antero haki Vihtorin halleilta kyytiin ja he ajoivat rantaan veneen luo. Jahka vene oli saatu vesille ja ajettu pois rannasta, avasi Antero keskustelun:
-“Niin ne meidän uudet naapurit, tiedäthän?”
-”Niin se homopari?”
-”Niin, juuri he. Katsos kun tulin pohtineeksi, että kuinka he olivat niin tavattoman hyväntuulisia ja mukavia miehiä”
-”Niin?”
-”Niin eikun katsos kun mietin vain että lieneekö siinä homoudessa jotain mikä tekee niin iloiseksi. Taikka että niin tyytyväiseksi tai että…”
-”Juu, niin ne ovat televisiossakin aina niin yhtä hymyä, ollaan sitä ihan samaa pohdittu vaimonkin kanssa, mitenkä niin?”.
-”Niin ei kun ihan vain ajattelin, että olisiko sitä tuota, että ihan näin tieteen nimissä tietenkin, että kun niin olivat jotenkin niin, että josko, tai että oliskohan sitä joskus kokeiltava itsekin?”
-”Jaa niin ettäkö… Jaa niin… Tai että ymmärränhän minä, tieteen nimissä tietenkin”.
-”Niin”
Miehet olivat ihan hiljaa loppumatkan, eivätkä puhuneet seuraavan kerran kun vasta saareen päästyään.
-“Kumpikas laittaa tuon saunan, tai että joudanhan minäkin sen tästä”, yritti Vihtori pukea sanojaan kuin mitään tavallisesta poikkeavaa ei olisi juuri tapahtunut. Miehet saunoivat hiljaisuudessa nostellen olutta huulilleen ja tuijottaessaan kiukaaseen, kunnes Vihtori avasi jälleen suunsa:
-“Niin että olenhan tuota itsekin pohtinut, vaan en oikein tuollaisista homojutuista tiedä, tai että kuinka moinen nyt sitten… Mutta mielenkiinnosta, tai siis että tieteen nimissä voisin hullumpaakin kokeilla… Ja ei kai siihen muuta tarvita kuin kaksi alastonta miestä muutenkaan, siis siten miten olen asian ymmärtänyt”.
Miehet puivat moisen hypoteettisen skenaarion alkuasetelmia, ja jakoivat vähäistä tietouttaan keskenään asian tiimoilta, kunnes lopulta päädyttiin siihen lopputulemaan, että jos se homous kerran tekee ihmisistä niin onnellisia, niin, tieteen nimissä tietenkin, olisi sitä syytä vähintäänkin kokeiltava.
-”Josko minä käyn tähän nelinkontin tällä tavalla ja sinä tulet sitten siihen taakse ja… no kyllä sinä nyt naida osaat”, puhisi Antero hieman hämillään tilanteesta vielä itsekin. Vihtori tuijotti aikamiehen pyllistävää perää edessään vähintään yhtä hämillään.
-”Juu noin tuota kyllä muuten, mutta ei oikein tahdo ottaa eteen, tiedätkös kun enemmän sitä naiskauneutta olen tottunut arvostamaan”
-”Peruukkiko tässä pitäisi pukea, mieti vaikka vaimoasi, jos se auttaa”, tiuskaisi Antero niin kiusaantuneena kuin hyvän ystävän seurassa kiusaantua osasi.
-”No ei se varsinaisesti auta, mutta mitäpä jos miettisin sitä sinun Marjaanaasi, josko…”
-”Ettäkö Marjaanaa, etk…”
-”Olehan hetki hiljaa, nyt alkaa viisari värähtää”
-”Vai niin”
Vauhtiin päästyään miehet jatkoivat tieteen nimeen aamuun asti vaihdellen
Ja vittu etkö näe plussanappia tossa vieressä?!
Aivan helvetin hyvä. Tirskun kuin pikku tyttö. Onneksi toimistolla ei ole juuri nyt muita.
>>390967
Anaali-Anteron oma luolasto >:)
