Rekisteröitynyt 15.10.2017 19:05:42
Nähty 3 päivää sitten
Sukupuoli Mies
Viestejä 861
Tageja annettu 15
Vierailuja 2 715
Medioita 8
Medioiden näyttökerrat 2 653
Plussia 128
Saavutuksia Ei ole
[ Profiili | Mediat | Syötteet ]
+   26.07.2020 19:20:33    
Luulin aina että ne olivat kaikki ne muut jotka nukkuivat. Kunnes eräänä päivänä heräsin, tästä palavasta talosta.

Ikkunan alla makasi kasa pakoa yrittäneitä ruumiita. En ollut pahoillani jos en ollut ensimmäinen, jos se tarkoitti vain paikkaa pakan pohjimmaisena. Loikkasin melkein ikkunaani yltävän keon päälle ja luistelin sen sateen kastelemaa pintaa alas. Eivät kaikki talossa olleet siinä kasassa maanneet, tiesin. Loput olivat jääneet liekkeihin. Heidät vangittiin tuleen palavien parrujen pudotessa tukkimaan pakoreittejä. Äideistä selvinneet pelastivat syleihinsä irtaintaan, jälkikasvu jätettiin jälkeen taakseen katsomatta. Liekit höyrystivät kyyneleet ennen kuin ne ehtivät karata silmäkulmista. Ilman kostuneita poskipäitä heidän pienet kasvonsa näyttivät kuin nauravaisilta.

Niin muistin tuon illan jälleen kuin eilisen, nähdessäni joukon lapsia juoksemassa vastaan ilmiliekeissä nauraen. He loimusivat kuin manalasta karanneet. Huusin kuin olisin itsekin tulessa: “Eikö tuo polttanut? Eikö tuo nyt polttanut niin kovin?”. “Kuin helvetti!”, riemuitsivat lapset, “kuin helvetti” ja juoksivat iloisesti roihuten matkoihinsa. Paha ei saisi heitä kiinni vielä koskaan.

Matkan takaa horisontista nousi huoltoasema, hiljaisena ja pimeänä kuin hylätty, kuten lopulta likipitäen olikin. Vain talonmiehen näköinen talonmies tekemässä kytkentöjä sähkökaapin luona. Päin persettä, olisi osannut kertoa kuka tahansa; “tuo lapsi tulee vielä paskomaan sänkyynsä”, olisivat he talonmiestä varoitelleet kytkennöistään. Miehelle oli jätetty suurempi vastuu mitä hän osasi kantaa. Välähdys ja tilaa ottava pamaus täyttivät huoltoasemaa talonmiehen lentäessä suuresta ikkunasta bensapumppujen viereen. “Se lapsi totisesti paskoi sänkyyn”, olisivat he osanneet puida perästäpäin kuin auttaakseen tapahtunutta.

Olipa hyvä etteivät nuo palavat lapset juosseet tästä huoltoaseman poikki. Tiedä olisiko haurastuneen säiliön ja rispaisten letkujen kautta pakenevat huurut napanneet liekin lapsista, lennättäen huoltamon viereiselle tontille, talonmiehen edes ehdittyä sähkökaapille, ja siten olisiko edes heittänyt henkeään tuohon pumppujen ääreen, kuitenkin luoden huonoa uraa jäljemmillä päivillään pahoittaen muiden olemista. “Niin sen täytyi olla hyvä”, uskoteltiin tilanne yhdessä tuumin oikeinpäin.

Siten uskoteltiin myös lapsettomain äitein palatseissa, joissa kaikki kantava oli hiottu timantista, loput valettu kultaan. Heillä oli niine avuineen aina kaikki parhain. Torneistaan näki kauas ja kaikkialle, ja siten niistä myös katseltiin. Siten tiesivät myös talonmiehestä ja hänen kohtalostaan. Tiesivät myös laumasta palavia lapsia, ja tiesivät varsin hyvin heidän kohtalostaan.

Sattuiko olemaan sattuman kaupanpäällisinä, että oikaisin nyt läpi peltoa, jolla ei pöllynnyt huoltamon sirpaletta ja säpälettä siellä täällä. Tunsin tienoon, joten osasin pellon toisella laidalla, puuston takana piilottelevalle varjoisalle lammelle. Täällä latvat olivat niin tuuheita että jopa keskellä päivää kaikkialla oli hämärää. Näin lammen pinnasta peilikuvani, hänellä ollessaan silmät suljettuna. Olin yksin tässä pimeässä. Kuten olin sittemmin saanut oivaltaakseni, se olin minä aina unessa, se olin minä joka aina nukkui. En heräisi ennen kuin peitto polttaisi päälläni. Sukeltaako tuohon tummaan veteen pakoon poltetta. Huku, tai pala elävältä, annettiin oljenkorsiksi niistä torneista.
[ 1 viestiä | ]