Meillä pamahti takavuosina boileri ja koko pihapiiristä katos lämpimät vedet. No hälytin huuti kaheksan tuntia putkeen ja kellään ei tietenkään ollut avainta millä olis päässy tsiigaamaan tilanteen ja laittamaan varottimen pois päältä. Siinä sitten alko jo naapurusto vittuuntumaan ku oli sentään arki-ilta ja pitäis päästä nukkumaan että jaksaa taas seuraavana päivänä tienata veroja. Siinä pidettiin torikokousta ja selves, että avain on tyypillä joka asuu 30 kilsan päässä ja että tulee sitten paikalle ku joutaa. Kävi tarkastamassa tilanteen ja sano, että rikki se on ja lähti kotimatkalla samalla ku se helvetinkone huuti menemään. Olin pihalla röökillä ja miettiin, että saatana mää käyn katkasemassa sen virtajohdon, että pitäähän tässä ihmisten saada nukkua. Yhtäkkiä hiljeni. Ku rupesin kattelemaan niin yks naapuri käveli voimapihtien kans takas nukkumaan. Näytin sille peukkua.
Sitten seuraavana päivänä tuli huoltoperkele paikalle ja tuumas, että eihän täällä mitään hätää ookkaan vaikka sähköpääkeskuksen oven alta juoksee satoja litroja vettä joka minuutti. Ihmetteli vain sitä, että miten kummassa se hälyttimen johto onkaan katkennu. Mutta kukaan ei tietenkään tiennyt. Sen jälkeen aina morjenstin tyytyväisenä sitä heppua joka leikkas sen virtajohon poikki. No katkasivat sitten vedentulon niin koko konkkaronkka lähti sitten paikallisille vesiposteille.
Ennen vanhaan taloyhtiöissä oli talkkari jolla oli oma pieni huone ja avaimet kaikkiin paikkoihin. Jos tuli ongelmia niin asiat oli ratkastu minuuteissa.