Rekisteröitynyt 15.08.2018 14:55:18
Nähty 553 päivää sitten
Sukupuoli Mies
Viestejä 22 472
Tageja annettu 747
Vierailuja 25 020
Medioita 168
Medioiden näyttökerrat 74 038
Plussia 5 392
Saavutuksia 10
+0      
Kamppi kutsuu itsemurhaajia? Klo 19 40-vuotias on pudottautunut 4.s kerroksesta menettäen henkensä.
27.12.2021 22:13:15
#533760 [+-] Piilota Suosittele

>>533757
Ikävä kyllä. Suomessa on kyllä sitäkin ongelmaa että mielenterveysasiat on vieläkin stigma ja ajattelu useimmilla ihmisillä näissä asioissa menee vieläkin siellä jossain 1900 alkupuoliskolla. Hullu on hullu ajattelua eikä kehdata hakea apua vaikka sitä saisikin.

27.12.2021 22:22:17
#533764 [+-] Piilota Suosittele

>>533760

On sitäkin. Se on häpeä hakea apua mielenterveyden menettämiseen. Siskoni mies kiihtyi aina kun tuli keskustelua mielenterveyden hoidosta tai sen puutteesta. Tuli aina siihen päätelmään, ettei mielenterveys voi missään nimessä mennä. Sitten nips naps. Muutama vuosi tuosta keskustelusta jannu oli alueellisessa mielenterveyspaikassa suljetulla. Sitten pääsi sieltä pois, mutta työkyky oli mennyt menojaan ja jannu on nyt työkyvyttömyys eläkkeellä. Kun kysyin tästä asiasta niin tuli vastausta, että on pahoillaan että suuttui sillä tavoin sulle. Olisi pitänyt vain kuunnella.

Noh, siskoni kuoli 2012 ja sen myötä menetin itse lähimuistin, nimimuistin. En tuntenut yhtään mitään. En muistanut paikkojen tai ihmisten nimiä. Jouduin selittämään paikasta vain sen ominaisuuksien kautta. "Rautatientori. No se paikka mihin pysähtyy junat ja lähtee sieltä. On myös kellotorni siellä."

Kesti kolme kuukautta, että shokkitilani poistui. Se oli vuolaan itkun aikaa se. Välillä edelleen räjähdän itkuun. Tulee vaan niin tavattoman suuri ikävä. Kuten nyt juuri tapahtui. Keskustelu laukaisi tuon tunteen nyt.

27.12.2021 22:29:03
#533767 [+2] Piilota Suosittele

>>533764
Mielisairaudet on vakavia sairauksia. Sitäkään iso osa ihmisistä ei tunnu tajuavan. Esim. vaikka joku skitsofrenia voi olla yhtä invalidisoiva kun vaikka se että olis molemmat jalat poikki, tarkoitan sitä että yhtälailla asioiden hoitaminen vaikeutuu. Ihmisen aivot kun on sellaset että niitä on aika vaikea laittaa kuntoon.

27.12.2021 22:48:03
#533769 [+-] Piilota Suosittele

>>533767

Esim. Maailman paras koomikko (Robin Williams) teki ratkaisun. Hän ei edes tiennyt sairastavansa mielenterveyssairautta, koska sitä ei diagnostisoitu. Tuo sairaus (Lewy Body Dementia) löytyi vasta kun aivot tutkittiin kuoleman jälkeen ja vaimo alkoi tutkia asiaa. Siihen ei ole parannusta, ainoastaan ehkä hieman hidastaa sen vaikutusta. Aivojen jokainen synapsi sairastuu tuohon tappavaan tilanteeseen ja lopulta se vie puhekyvyn, motorisen kyvyn sekä antaa vainoharhaisuutta, epäluuloa, sujauttelee mielikuvituksen tuotteita suoraan eteen ym. Suurin osa tuon saaneista tekee itsemurhan, eikä Robin Williams ollut poikkeus tässä. Hän ei vain tiennyt sairastavansa sitä.

Aivotutkimus pitäisi saada sellaiselle raiteelle, että siitä saataisiin apua ihmisille. Aivan liian moni kärsii aivojen ongelmista. Nykyhetkessä kun vielä on ylimääräisiä paineita ihmisillä vielä somesta sekä muusta toimesta. Jokaisen pitäisi oikeasti ymmärtää, ettei kaikkeen mitä haluaa tehdä ole yksinkertaisesti aikaa. Kaikkeen ei pysty perehtymään vaikka kuinka haluaisi. Tiedän omasta kokemuksesta, että mielenterveyden menettäminen on kyllä niin huono juttu että oksat pois. Sieltä pois pääseminen vaatii helvetin lujaa tahtoa sekä oikeata hoitoa ja oikeassa suhteessa. Liikunta ja harrasteet estävät mielen järkkymistä, mutta eivät estä sitä.

Stressi on yksi pahimmista kehon tappajista. Se tappaa tehokkaasti, eikä välttämättä edes aivoissa. Minä aikoinaan myös stressasin asioista. Jalkoihin tuli haavoja ikäänkuin ne olisi vedetty puukolla. Sormiin ja sormien väleihin myös. Haavaumat aukesivat aina kun olivat menossa kiinni. Kokeilin erilaisia rasvoja, vitamiineja, yöksi rasvahautaumia vaikka mitä. Myös ihotautillääkäri työnsi solumyrkkyä (solusalpaajaa, syöpälääke. Tappaa valkosoluja). Se auttoi juuri siinä vaiheessa kun lääkitys loppui (ei saanut käyttää kuin kuukauden, josta 2v verenluovutuskieltoa). Hyvä ystäväni tuohon aikaan kyseli, että kun tykkäät eräilystä niin haluatko lähteä mukaan. Oli lähdössä mestoille. Ei ollut eräkuteita, ei varusteita. Ei oikeastaan mitään eräilyyn liittyvää. Ensimmäisen päivän aikana paikalle saavuttuamme teimme pienen pyrähdyksen alueella. Jalat olivat aivan rieskaleina. Sattui helvetisti haavoihin sekä sukat olivat aivan veressä. Lainamakuupussukkaan kun menin niin laitoin uudet sukat jalkaan, sillä en halunnut veren levittäytyvän kaverin makuupussiin.

Noh, aamulla herätys ja ihmettelin kun jalkoihin eikä käsiin satu. Katsoin käsiä. Aivan sileät. Kattelin kaveri, että mitä virttua. Tulin pois pussukasta ja sukissa oli siellä täällä verijälkiä. Otin sukat pois ja jalat olivat myös aivan sileät. Yhden päivän aikana luonnossa oleskeleminen poisti tilan, jolloin tajusin missä syy on. Stressissä. Ai, että sitä nautintoa tuolloin. Asian tajuaminen saavuttu uuden ajattelumaailman itselleni. Tuosta reissusta on jo tovi mutta enää ei haavaumia ole tullut kuin hyvin harvoin. Muutama haavauma on nyt tullut koronan takia keikkojen loppumisesta ja ongelmista työasioissa. Pitää katsoa mitä tässä tekee.

28.12.2021 13:50:52
#534038 [+-] Piilota Suosittele

Sekin vielä, että vaikka saisikin hakeuduttua hoidon puolelle niin sielläkin on vaikka minkälaista hiihtäjää. Osa lekureista ei suostu kirjottamaan lääkkeitä vaan sanovat, että kaurapuuroa ja hiihtoa. Vaasassa kävi just näin ja akka tappo ittensä. Yks tuttu oli psykoterapiassa missä ihan itte pääpiru haukku sitä ja selitti, että se on sen omaa syytä kun on masentunu. Itellä meni aikonaan ahistus sen verran pitkälle, että sovin käynnin paikalliseen toimistoon. Siellä joku äijä, mikä lie siivooja, suorastaan huuti että täällä ei mitään lääkkeitä jaella ku sanoin, että on hirveä olo että jotakin tässä pitää keksiä, juttelua tai lääkkeitä tai jotain. Olin kuitenkin lujana ja sanoin, että haluan puhua ammattilaisen kanssa. Perkele ku se tuhisi. Pääsin sitten lekurille ja saman tien terapiaan sekä lääkitykset päälle. Tässä sitä vieläkin ollaan, vaan ei oltais jos oisin kääntyny ovelta ku se pelle rupes möykkäämään. Kerran sitte jollekki hoitsulle sanoin lääkevaihdoksen yhteydessä, että voisko se Sativex toimia ku siitä oli ollu justiinsa uutisissa. Voi että se nauro makiasti ja meinas, että mehän ei mitään HUUMEITA täällä kirjoitella KENELLEKÄÄN.

29.12.2021 03:46:46 | 03:51:23
#534275 [+1] Piilota Suosittele

>>534252
Ku olin aikoja sitten taas yhessä koulussa niin kouluarvauskeskuksessa keksi, että mun lääkitykset ei toimi (ohho, enpä ois arvannu itte). Ne puotti kaks lääkettä kolmesta pois ja alenti kolmatta ja sano että ollaan yhteyksissä kuukauden päästä niin siihen mennessä ollaan sitten konsultoiti alan ammattilaisia. Kuukaus meni. Soitin, että mitenkä on hommat edenneet, yhdistivät lääkärille joka sano ettei oo koskaan kuullukkaan musta. Selitin kuvion ja sano, että no nyt otetaan vauhdilla yhteyttä muiden hommien yhteydessä ammattilaisiin ja että menee kaks viikkoo. Ei soittoa. Soitin ite. "Se lääkäri on jo lähteny muualle, mutta meillä on sulle uus lääkäri, ootas ku yhistän sille. Selitä jo kolmannen kerran mistä on kyse. Ohhoh, nyt on jo kiire hoitaa asia. Soitan sulle parin viikon päästä ku oon saanu yhteyden ammattilaisiin. Soita taas parin viikon kuluttua ja pidä ittes hyppimästä seinille. "Mitä, ei me olla koskaan kuultukaan tämmösestä, ootas ku yhistän lääkärille....".

Siinä vaiheessa oli jo lähellä ettei lähe naapuritkin lihajalosteiksi Atrialle. Soitto yksityiselle - tuu huomenna. Paikalle, kerro taas tarina. Okei, tossa sulle resepti ja tuut viikon päästä takas näiden ja näiden papereiden kanssa eläkä nyt tee mitään hätiköityä sentään. Ja jos olo menee kertakaikkiaan tukalaksi niin soita tähän numeroon vaikka keskellä yötä. Napit kotimatkalla mukaan ja nukkumaan. Ennen ku viikko ehtii kulua lekuri soittaa ja kysyy, että oonhan vielä muonavahvuudessa ja että se on tehny mulle ny monen vuoden hoitosuunnitelman, että tuuppas käymään ylihuomenna niin käydään asiat läpi. Siitä se sitten lähti. Naapuritkin säily hengissä ja sain nukuttua eikä tarvinnu kirjaimellisesti hakata päätä seinään. Pari käyntiä lisää niin oli hommattu kolmeksi vuodeksi terapia sekä jatkuvat tarkastelu lääkityksen toimivuudesta. No sitten tuli Kela venkuloimaan ja väitti, että yksityisen kirjottama terapialähete ei oikeuta terapiatukeen.

Parin tutun ystävällisellä avustuksella vilkastiin mitä lakikirja sanoo ja valitus Kelalle. Kaks viikkoa niin Kelasta soitettiin niin vitun linnun hunajaisella äänellä, että onpas nyt sattunutkin tapahtumaan jokin hyvin harvinainen epämukava virhe, että tietenkin korvataan. Lakikirjassa nääs ei ollu mitenkään määritelty, että pitääkö olla yksityisen vai julkisen lähete terapiaan = terapiakorvaus aina. Mutta se oli jo vuosikausia sitten. Kerran sitte ohimennen tuli puhetta asiasta jonku arvauskeskuksen hihhulin kanssa joka syytti mua valehtelijaksi, että ei tietenkään yksityisen lähetteellä tehtyjä terapialähetteitä korvata. Sanoin, että mulla on siitä Kelan allekirjoittamat paperit kotona ja että jos haluaa nähä niin tuon ne näytille. Hyvä ettei haistatellu jo siinä vaiheessa pitäen mua edelleen valehtelijana.

Toisen kerran sitten arpakeskuksessa jossa kerroin ties minkä käynnin yhteydessä hoitsulle, että masennus ja ahistus vaivaa jo kymmeniä vuosia. Alako risti kaulassa ehottelemaan, että entä jos lähtisin kirkkoon rukoilemaan. Sannoin, että jos mää niin sekaisin menen, että lähen kirkkoon niin sillon on parempi pudottaa ikkunasta pellolle. Ämmä hilijeni, mutta minä en. Sanoin sitte muille siellä, että tuo nönnönnöö yritti alakaa käännyttämään mua uskoon ku menin tarkastuttamaan mielialalääkityksen. Kiittivät kohteliaan vihaisina ja sanoivat, että tuolle touhulle laitetaan piste saman tien.

Ja ois vielä paljonkin kerrottavia juttuja miten julkisella puolella touhutaan ahistuneiden ja masentuneiden kanssa, mutta jääkööt tältä kertaa. Ei tässä vitun maassa saa hoitoa julkiselta oli sitten vaivana vaikka irti revennyt reisilihas tai sitten päin vittua kustu mt-hoitolääkitys mikä menis heittämällä läpi hoitamatta jättämiseksi (eli heitteille jättämisenä) vaan ku sillon ei vielä ollu semmosessa kunnossa, että oisin saanu vietyä asiaa eteenpäin. Vieläkin vituttaa se touhu. Se on julkisella puolella justiinsa ongelmana, että sinne pakkaa ne jotka ei osaa hommiaan eivätkä pääse oikeisiin töihin elleivät sitten oo pitkän linjan ammattilaisia jotka oikeasti osaakin jotain alastaan. Ei vitun vitun vittu, pakko ottaa kaljaa, että saa vielä jossain välissä unesta kiinni. Alako sen verran syke nousemaan.

29.12.2021 10:51:54
#534306 [+1] Piilota Suosittele

>>534275

Sama tarina on monella, monella. Myös itsellä, vähän eri tavalla mutta samaa tarinaa. Suomessa ei yksinkertaisesti saa hoitoa vasta kun nouset lomppakkosi päältä ja menet yksityiselle. Näin on hammashoitoasioissa, näin se vain on.

Yksityisen lääkärin kautta lähete. Sama tapahtuu jos odotat lähetettä vaikka leikkaukseen. Sinne et pääse ja olet jonossa. Yksityisiin tutkimuksiin leikkausta varten ja pääset sen jälkeen lähetteellä leikkaukseen. Jos julkisella puolella odottelet niin saat odotella. Idea on sama, että kun kielletään käyttämästä jotain palvelua niin sitä ei voida käyttää. Ja palvelua vähennetään sillä perusteella, että sitä ei olla käytetty. Lopulta palvelu lakkaa toimimasta.

30.12.2021 06:15:51
#534574 [+1] Piilota Suosittele

>>534306
Mutta hei, mehän ollaan maailman onnellisin kansa! Ei mikään huoli paina ja terveydenhoitokin on ihan maailman ykkösluokkaa. Ja vitut. Tai jos on niin sillon ei muualla maailmassa ole terveydenhuoltoa ensinkään. Se on uskomatonta miten paskalla tolalla täällä on vieläkin terveydenhuolto saati sitten mielenterveyden huolto. Ihimiset jätetään omilleen jos eivät ole vielä siinä kunnossa, että vaativat hoitoa. Itekki oon ny puolen vuoden jonossa magneettihoitoon. Kait se on viimenen mitä ne mulle enää rupeaa koittamaan ku eivät perkele oo 30 vuojen aikana saaneet hommaa hanskaan. Suomi on siitä kiva alue, että täällä ei oo hurrikaaneja eikä isompia maanjäristyksiä, mutta tää järjestelmä on niin perseestä ku olla vaan voi. Rahaa kyllä riittää EU:lle, ulkomaanapuun ja kotiutetuille Isisin terroristeille, mutta ei saatana saada hoidettua tavallisia kansalaisia.

Mutsi aikonaan meni työmatkalla fillarilla nurin ja reisi repes. Siellä se istu kilsan päässä sairaalasta jäisessä lammikossa talvella toista tuntia ennen ku tsirra ehti paikalle. Työlekuri, sattumalta siellä vitun samassa sairaalassa missä oli töissä sano, että pieni revähdys. No jos toinen persposki ja reisi valuu jalkaa myöten niin ei tainnu olla ihan pikkujuttu. Mutta ei röntgeniä, ei magneettikuvaa, pieni revähdys vain. Lopulta meni sitten yksityiselle ja kuvat otettiin niin totesivat lihasten jo supistuneen niin, että saapa nähä saavatko niitä enää kiinnitettyä. Leikkuusalissa sitten laittovat ruuvin jos toisenkin ja tuosta on jo kymmenen vuotta. Edelleen kulkee vaikeasti. Siitä sitten valitti, että mikä vitun työterveyshuollon menninkäinen niillä siellä on, ku ei etes tämmöstä asiaa osannu hoitaa. Nynnynnyy, nönnönnöö. Vitunmoinen tappelu jo pelkästään siitä, että työpaikka (sairaala) suostu etes korvaamaan osittain yksityisellä käynnin.

Vittu että mulla sieppas ku katto vierestä sitä touhua. Koko ikänsä oli töissä samassa sairaalassa eikä saatana saanu sitten alustavaakaan apua ku sitä itte tartti. Miten vitun perkeleessä voi kilsan päähän kestää lähettää ambulanssi hakemaan loukkaantunutta työntekijää? On tää kyllä semmonen perseläpi koko vitun Suoli että jos vaan saan mahollisuuden niin lähen koska tahansa vittuun täältä.

[ 12 viestiä | ]