Joka kylältähän näitä elämänkalluja löytyy. Yks veitikka oli mun kans yhellä kurssilla. Oli ainu joka ei valmistunu ku puolivälissä ihan tohinoissaan selitti meille viikonlopun aikana vetäneensä kaikkia mahdollisia aineita. Meni kalpeaksi ku sanottiin, että eikös ainakin joidenkin käyttö näy kynsistä ja hiuksistakin. Loppukurssin kävi vaan koululla nukkumassa.
Vuotta myöhemmin soitti mulle ja selitti olevansa nykyään kännykkäliittymien myyjä ja että tarttisinko semmosen. Sannoin, että en mää tarvi ku mulla on jo ja että sehän soitti mulle siihen. Oli vähän aikaa hiljaa ja tuumas, että niin tosiaan.
Taas vuos eteenpäin niin kuulin kylillä tutun kutsuhuudon ja käännyin kattomaan. Siellähän se oli kavereidensa kanssa Ladassa höpöttäen mitä mieleen tuli. Kerto, että äitillänsä on synttärit niin kävivät ostamassa sille lahjaksi 50 grammaa möyhyä.
En oo kuullu siitä sen jälkeen ja hyvä niin.