Jouluaatto. Kello on melkein kaksitoista päivällä. On kaunis talvinen päivä ja ihmiset kulkevat lastensa kanssa kaupungin kaduilla viimeisiä ostoksia tekemässä. Stockmannin katolta alkaa kuulua kovaäänistä kulkusten kilkatusta. Ihmiset pysähtyvät ja rupeavat tähyilemään ylöspäin. Ilmestyn joulupukiksi pukeutuneena katon reunamille ja rauhoittelen poroja odottamaan pienen hetken, jotta saan toivottaa hyvää joulua lapsukaisille kiireideni keskellä. Sooh, Petteri, sooh Väinö (en muista oikeita nimiä, mutta ei se haittaa).
Huudan isolla ja syvällä äänellä, HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE!, ja pudottelen karkkipusseja kadulla riemuitseville lapsukaisille. Kun lauma on kasvanut tarpeeksi suureksi viritän itsemurhaliivini ja loikkaan. Puolessa välissä pudotusta räjäytän itseni sekä jäljelle jääneet karkit iloisen punaiseksi lumisateeksi kadulle kertyneiden päälle.